Saksaa valloittamassa!
Keskiviikko aamuna oli vielä viimeset hetket Wienissä ja käytin ne käveleksimällä ympäri Scholss Schönbrunnin puutarhoja, eräänlainen pienoisversio Versaillesista. Siellä mua vastaan tuli yhtäkkiä STRUTSI, vähänkö pelästyin. Tai en tiiä oliks se emu, iso ko mikä kuitenki, se oli kait karannu :P Siel ois ollu myös suht iso eläintarha, mut mun tuurilla kaikki siistit otukset ois taas ollu Madagascarmaisesti "lomalla maaseudulla"... Bongasin aidan läpi kuitenki sarvikuonon, eikä se näyttäny kovin onnelliselta ko ei sillä ollu ketään kaveria, et ehkä mulle ois vaan tullu siellä paha mieli.
Junamatka Muncheniin kesti nelisen tuntia ja juna oli aika täynnä, mut löysin kuitenki istumapaikan muutaman vaihtamisen jälkeen. Eipähän tuo ihme, kyllä nuo festit tuntuu vetävän porukkaa. Asemalla mun couchsurfing host Jacqui oli vastassa, joten ei tarvinnu yksin pähkäillä, että mitäs sitten. Kovin mieluusti oisin vieny tavarat kämpille niitten ympäri kaupunkia raahaamisen sijaan, mutta rouvapa oli eri mieltä, ensin syömään. Ensimmäiset 2 ravintolaa mihin se halus mut viedä, oli kiinni. Seuraavat 2 oli liian kalliita hänelle. Joten loppujen lopuks palattiin melkein lähtöruutuun ja mentiin yhteen italialaiseen - sen jälkeen kun olin noin 4 kertaa sanonu et ihan mitä vaanvoidaan syödä mut ei italialaista... Ihan nappiin siis! Sielt sai kuitenki ihan hyviä salaatteja, joten vältyin ainaiselta pizzalta ja pastalta. Kun vihdoin saavuttiin asunnolle, kello olikin jo jotain 10 ja olin ihan rättipoikkiväsyny, mutta rouva päätti kuitenkin höpöttää ja pitää mulle seuraa pari tuntia. Täytyy kyl sanoo, et pikkusen meinas alkaa kypsyttään. Varinkin kun keskustelun kulku on enimmäkseen sitä että hän puhuu - usein myös mun päälle - ja mä kuuntelen. Mutta nielin ärsytykseni, koska toi oli ehkä mun ainut sauma päästä koko Oktoberfesteille. Ja eipä siinä, sain mä samalla ohjeita miten löydän minnekin ja pari karttaa lainaksi.
Torstai oli sit all about Oktoberfest! Krysta, jonka tapasin Roomassa oli kaverinsa Grahamin kanssa myös tuolla ja tavattiin brunssin merkeissä kaupungilla puolilta päivin ja sen jälkeen suunnattiin teltoille. Söin parasta tomaattikeittoa ikinä!
Se ite festivaalialue on parin metropysäkin päässä keskustasta, vartin ehkä kävelis, ja se on aika jäätävän kokonen. Pelkästään niitä massiivisia oluttelttoja on.... kai 14?! Ja sit väleissä on ruokakojuja ja matkamuistoja ja kansallispukuja ja huvipuistolaitteita. Tavattiin heti alueelle mennessä pari kanadalaista kundia, jotka on Krystan ja Dow'n kanssa samalla contiki tourilla ja hengailtiin sit koko päivä porukassa. Alotettiin päivä kahella käsittämättömän huikeella vuoristoradalla, mistä en vaan voi käsittää et ne on jotain rekoilla siirrettäviä härveleitä, kyllä siinä lintsit ja särkänniemet jäi samantien jalkoihin. Olo oli niitten jälkeen jokseenki hutera ja todettiin, että eihän se muulla tasotu ko oluella ja sitä vartenhan siellä oltiin :) Alkuun olin hiukka skeptinen sen suhteen, miten mun makuaisti tulis sen kyseisen tuotteen kanssa toimeen, mutta ne oli ko vanhoja ystäviä! Olihan se litran kolpakko, mikä siihen pöytään ladattiin aika massiivinen, mutta oli sen tasokin aika kaukana noista kotimaisista litkuista. Siis hyvää! :) ja kyytipojaks pretzeleitä!
Se teltta, missä oltiin oli illaks totaalisen täyteen varattu, joten saatiin aikaraja, että kauan saadaan olla siinä pöydässä. No, varaus saapui ja siirryttiin viereiseen tyhjään pöytään, jonka varannee tyypit ei loppupeleissä ikinä ilmaantunu ja saatiin pitää se! Meidän seuraan liitty 3 mimmiä Stuttgartista ja yks 50+ pariskunta jostain Bavarian maaseudulta ja oli ihan älyttömän hauskaa. Ne käänsi meille ruokalistoja ja suositteli kaikkia perinteisiä annoksia ja opetti meille juomalauluja :) Söytiinki Krystan kans jotain ihan sikahyvää juustomössöä, kun ne tytöt käski kokeilla, obranza tai joku vastaava se oli, ihan ko muistaisin :P Joskus ennen kymmentä tuli toleranssi täyteen ja suunnaattiin yöpaikkojamme kohti, kohan siinä nelisen kolpakkoa kerkis upottaan... Eli 4 litraa.... 6,2%.... onpa jännä et eksyin kotimatkalla :D tosin, suurimman syyn väitän silti olevan sen, että pimeessä suunnistaminen on vähän eri ko päivällä, ja että en ollu ikinä kulkenu kyseistä reittiä kyseiselle ratikkapysäkille millä en ollu ikinä jääny pois. Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja säästyinpähän tädin tarinoilta :P
Tän viikon edesottamusten seurauksena mun suusta lähtee nahka ja mun oikee käsi on peukalon ja etusormen välistä kosketusarka. Ensimmäinen johtuu niistä fireshoteista ja jälkimmäinen niistä painavists olutkolpakoista. Odotan jännityksellä, mitä vikaa mussa on Berliinissä vietetynviikonlopun jälkeen :P
perjantai 30. syyskuuta 2011
Hiphei!
Current location: Munchen
Palatakseni vielä Budapestiin, niin sain sieltä tosiaan läksiäislahjaks 25€ sakot. Eli homman nimi oli, että ei riitä, että ostat lipun metroon vaan se pitää erikseen leimata jollain härvelillä, mitä en missään nähny, tai muuten se ei oo voimassa ja saat sakot... Mitä hittoa?!!? En tajua miten ne voi sakottaa, vaikka ne näkee, et sul on varttia aikasemmin ostettu lippu. Mut ohan seki tapa kerätä valtiolle ja julkiselle liikenteelle rahaa. Kannattis kuitenki varmaan siinä lipun oston yhteydessä jotenki mainita, että se ei kelpaa sellasenaan, mut ei mun automaatti ainakaan moista kertonu. No, onneks oli kuitenki sen verran käteistä, koska ei ois hirveenä huvittanu alkaa setvimään sitä hommaa sen enempää. Kaiken kaikkiaan, tästä huolimatta, jäin kuitenki Budapestissa budjetissa plussalle :)
Ylipäänsäkin oon plussalla, mulla on siis päiväbudjetiks varattu 50 euroa ja väittäsin, et useimpina päivinä 35-40€ riittäis, tottakai majotuksen hinta vaikuttaa paljon. Roomassa maksoin hostellista reilu 30€/yö, muuten on tainnu kallein olla 25€, mutta en oo suoranaisesti sitä halvinta aina ottanukaan, vaan sen mikä on tuntunu sopivimmalta.
Wien jatko hyvin pitkälti samalla kaavalla kun tähänkin astiset pysähdyspaikat vanhoine kaupunkeineen ja erilaisine arkkitehtuurisine nähtävyyksineen. Museoita ois ollu tarjolla vaikka viikon tarpeiks, mutta suurinosa painottu taidepuolelle, mikä ei oo ehkä ihan meikän juttu. Sen sijaan viihdytin tiistai aamuna itseäni käymällä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamuharjotuksissa :) Iltapäivällä hyppäsin junaan ja tein mutkan Bratislavassa, kun tunnissa pääsee yhteen suuntaan. Bratislava on kaupunkina melko iso ja kasvaa koko ajan, mutta se jo niin tuttu historiallinen keskusta on pieni ja kompakti. Sen uniikki piirre on kuitenki erilaiset patsaat, joita sinne on sijoteltu outoihin paikkoihin. On mm. The Watcher, joka kadunkulmassa ryömii ulos viemäriaukosta, paparazzi, joka kurkkaa kulman takaa kameran kanssa, Napoleon, joka nojailee puiston penkkiin jne. Tiettävästi bongasin yhtä lukuunottamatta kaikki :)
Tiistai iltana lähettiin juhlimaan pienellä porukalla kämppiksen synttäreitä yhteen travellerikuppilaan, josta sai strongbowta ja olin ihan taivaassa :D illan loppupuolella juotiin juhlankunniaks sen paikan kuuluisat fireshotit... Jonka seurauksena mun suu on edelleen palanu, niinkun ois juonu jotain liian kuumaa. Fireshot toimii seuraavasti: juo koeputkesta sambuca, ÄLÄ NIELASE. Kostuta huulet vedellä, mitä on kupissa, ÄLÄ NIELASE. Purskuttele sambucaa suussa reiluti, ÄLÄ NIELASE. Mee polviasentoon, kallista pää taakse, avaa suu, ja täti sytyttää sytkärillä sun suun tuleen ja ripottelee kanelia päälle niin et se kipinöi. Suu kiinni, nouse ylös ja saa niellä. Melko pelottavan näköstä hommaa mut päättömän hauskaa :D Baarin jälkeen piti vielä sniikata yhen hotellin katolle salaa kattoon maisemia ja hengailee, mut kello oli jo sen verran paljon siinä kohti, että meikäläinen painu nukkumaan kun aamulla oli kuitenkin checkout.
Palatakseni vielä Budapestiin, niin sain sieltä tosiaan läksiäislahjaks 25€ sakot. Eli homman nimi oli, että ei riitä, että ostat lipun metroon vaan se pitää erikseen leimata jollain härvelillä, mitä en missään nähny, tai muuten se ei oo voimassa ja saat sakot... Mitä hittoa?!!? En tajua miten ne voi sakottaa, vaikka ne näkee, et sul on varttia aikasemmin ostettu lippu. Mut ohan seki tapa kerätä valtiolle ja julkiselle liikenteelle rahaa. Kannattis kuitenki varmaan siinä lipun oston yhteydessä jotenki mainita, että se ei kelpaa sellasenaan, mut ei mun automaatti ainakaan moista kertonu. No, onneks oli kuitenki sen verran käteistä, koska ei ois hirveenä huvittanu alkaa setvimään sitä hommaa sen enempää. Kaiken kaikkiaan, tästä huolimatta, jäin kuitenki Budapestissa budjetissa plussalle :)
Ylipäänsäkin oon plussalla, mulla on siis päiväbudjetiks varattu 50 euroa ja väittäsin, et useimpina päivinä 35-40€ riittäis, tottakai majotuksen hinta vaikuttaa paljon. Roomassa maksoin hostellista reilu 30€/yö, muuten on tainnu kallein olla 25€, mutta en oo suoranaisesti sitä halvinta aina ottanukaan, vaan sen mikä on tuntunu sopivimmalta.
Wien jatko hyvin pitkälti samalla kaavalla kun tähänkin astiset pysähdyspaikat vanhoine kaupunkeineen ja erilaisine arkkitehtuurisine nähtävyyksineen. Museoita ois ollu tarjolla vaikka viikon tarpeiks, mutta suurinosa painottu taidepuolelle, mikä ei oo ehkä ihan meikän juttu. Sen sijaan viihdytin tiistai aamuna itseäni käymällä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamuharjotuksissa :) Iltapäivällä hyppäsin junaan ja tein mutkan Bratislavassa, kun tunnissa pääsee yhteen suuntaan. Bratislava on kaupunkina melko iso ja kasvaa koko ajan, mutta se jo niin tuttu historiallinen keskusta on pieni ja kompakti. Sen uniikki piirre on kuitenki erilaiset patsaat, joita sinne on sijoteltu outoihin paikkoihin. On mm. The Watcher, joka kadunkulmassa ryömii ulos viemäriaukosta, paparazzi, joka kurkkaa kulman takaa kameran kanssa, Napoleon, joka nojailee puiston penkkiin jne. Tiettävästi bongasin yhtä lukuunottamatta kaikki :)
Tiistai iltana lähettiin juhlimaan pienellä porukalla kämppiksen synttäreitä yhteen travellerikuppilaan, josta sai strongbowta ja olin ihan taivaassa :D illan loppupuolella juotiin juhlankunniaks sen paikan kuuluisat fireshotit... Jonka seurauksena mun suu on edelleen palanu, niinkun ois juonu jotain liian kuumaa. Fireshot toimii seuraavasti: juo koeputkesta sambuca, ÄLÄ NIELASE. Kostuta huulet vedellä, mitä on kupissa, ÄLÄ NIELASE. Purskuttele sambucaa suussa reiluti, ÄLÄ NIELASE. Mee polviasentoon, kallista pää taakse, avaa suu, ja täti sytyttää sytkärillä sun suun tuleen ja ripottelee kanelia päälle niin et se kipinöi. Suu kiinni, nouse ylös ja saa niellä. Melko pelottavan näköstä hommaa mut päättömän hauskaa :D Baarin jälkeen piti vielä sniikata yhen hotellin katolle salaa kattoon maisemia ja hengailee, mut kello oli jo sen verran paljon siinä kohti, että meikäläinen painu nukkumaan kun aamulla oli kuitenkin checkout.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Paluu Itävaltaan, ei lunta näkyvissä
Paluu sivistykseen
Current location: jossain Budapestin ja Wienin välissä
Keskiviikkoon kuitenkin palatakseni, sain brunssini ja maailman parasta jäätelöä Cacaossa. Sain myös täydennettyä kirjavarastoani, kun kotoa mukaan otetut opukset yksinkertasesti loppu kesken ja vihdoin löyty varteenotettava tarjonta englanninkielisiä vaihtoehtoja. Keskiviikko iltapäivänä niin ikään i-perhe sai uudeksi jäsenekseen iPad 2sen harmaalla smartcoverilla, joten kyllä nyt kelpaa :) Hostellit on laajalti siirtyny langattomien nettien käyttäjiksi, joten hostellin koneelle pääsy on aina vähän niin ja näin: sattumanvaraista ja kallista. Vielä on vähän hakemista tän masiinan kans, mut päivä päivältä tullaan paremmin juttuun :)
Milena sai iloksemme torstain vapaata, joten lkämpillä korkattiinkin pullo punkkua ennen uloslähtöä. Käytiin syömässä ihan huippuhyvässä meksikolaisessa, johon tutustuin jo viime visiitillä, ja tottakai myös Margaritat kuulu asiaan. Ei kuitenkaan jaksettu yöhön asti hillua, kun oli torstai aamulle jo suunnitelmia ja tää reissaajan unirytmi ei varsinaisesti sisällä yövalvomisia.
Torstai toi tullessaan reissun Soca Valleyhin, johon viimeks ei ehditty, kattomaan maailman ehkä kirkkaimman turkoosia jokea. Pari tuntia kun ajeltiin semmosia oksennusrefleksinaikaansaavia mutkamäkiteitä, oltiin vihdoin perillä ja olihan se aika silmiinpistävä väriläikkä siellä vuorten ja peltojen keskellä. Samanvärinen ko meri jossain Aasian paratiisirannoilla. Käytiin "aamiaisella" Kobarid nimisessä pikkukylässä ja haettiin turisti... ei vaan MATKAILU-infosta opastusta loppupäivään :P ja saatiin kartta semmoselle kävelyreitille, mikä johti yhdelle vesiputoukselle. Matkalla oli huikasevia näköaloja, vaikka kovin korkeella ei tällä kertaa oltu, ensimmäisen maailmansodan aikasia bunkkereita, riippusilta ja aivan mieletön joki/puro, jonka lähteenä se vesiputous oli. Se oli kun paraskin tropiikki! Enpä ois ikinä uskonu, että tommonen pikkunen, melko tuntematon valtio ko Slovenia voi tarjota niin paljon kaikkia siistejä juttuja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille! Retkellä vierähtikin melkolailla koko päivä ja palatessa käytiin vaan syömässä ja oli pakko suunnata pakkaamaan. Erityisen vaikutuksen meän illallispaikassa muhun teki se, et niitten englannin kielinen lista oli monen annoksen verran suppeempi kun niiden oikee lista. :D. Kiitos vaan tästä asiakaspalvelusta taas...
Perjantaina oli sitten vuorossa 9 tunnin junamatka Budapestiin, joka tuli yllärilisänä matkareitille. Tarkotus oli suunnata Villen luo Itävallan Graziin, mutta aikataulut ei sopinu kohdalleen ja se jäi valitettavasti tällä reissulla välistä. No, ilmeisesti mun hyvä onni julkisenliikenteen kanssa sit tosiaan päätty sinne Itävaltaan, nimittäin keskellä ei mitään, jollain pienellä asemalla, se juna vaan lakkas liikkumasta... KOLMEKS TUNNIKS!!! Kahen tunnin jälkeen mun hyttikaveri (tosi monissa junissa täällä on semmoset kuuden hengen kopit) sai vihdoin selville, että meidän edessä on tapahtunu joku onnettomuus, jota selvitellään ja ei tiedetä koska matka jatkuu, mut ennemmin tai myöhemmin kuitenki junalla. Informaatio on siis yhtä tehokasta kun VRllä konsanaan. Mutta luojalle kiitos kuitenkin siitä, että oltiin siinä odottavassa junassa eikä siinä onnettomuusversiossa, tosin muöle ei edelleenkään oo selvinny et mitä siel ees oli tapahtunu ja kuinka pahasti oli käyny. Saapuminen Budapestiin oli siis lähdempänä yhdeksää ku kuutta, joten pelkkää hyvää tsägää et päätin loppujenlopuks varata hostellin valmiiks edellispäivänä. Budapest siihen aikasn illasta kahen repun kanssa tietämättä mistään mitään ei kuullosta just mun lempparipaikalta. Se mun hyttikaveri Eva tuli myös Budapestiin tätinsä luo, joka oli tosi ystävällinen ja tarjos mulle taksikyydin ihan mun hostellin nurkalle, kun ne oli ite menossa siihen samaan suuntaan ja ei ees ottanu mitään korvausta siitä. Vältin siis metroseikkailutkin ja pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille. Maailmasta löytyy toisinaan melko hyviä tyyppejä :)
Lauantai oli tiukkaa sightseeingiä koko päivä ja epähuomiossa tuli otettua myös semmonen seitinohut ranskalaistyyppinen iltapäiväkänni, kun kävin Budan linnan viinikellarissa maisteleen vähän Unkarin viinitarhojen tuotoksia :P annokset ei ollu ehkä ihan oikeaoppisen maistelukokosia, eikä siellä todellakaan syljetty :P mut oli kyllä mielenkiintonen kokemus ja opin tosi paljon Unkarin viinihistoriasta ja tuotannosta ylipäänsä. Oon myös todennu, et päivässä mulla riittää vaan tietty määrä mielenkiintoa nähtävyyksille, joten erilainen iltapäivä piristi kummasti. Mutta eikait sitä joka ikistä kuuluisaa tönöä tarvi nähäkään, kuhan näkee ne mitkä itteä kiinnostaa!
Current location: jossain Budapestin ja Wienin välissä
Keskiviikkoon kuitenkin palatakseni, sain brunssini ja maailman parasta jäätelöä Cacaossa. Sain myös täydennettyä kirjavarastoani, kun kotoa mukaan otetut opukset yksinkertasesti loppu kesken ja vihdoin löyty varteenotettava tarjonta englanninkielisiä vaihtoehtoja. Keskiviikko iltapäivänä niin ikään i-perhe sai uudeksi jäsenekseen iPad 2sen harmaalla smartcoverilla, joten kyllä nyt kelpaa :) Hostellit on laajalti siirtyny langattomien nettien käyttäjiksi, joten hostellin koneelle pääsy on aina vähän niin ja näin: sattumanvaraista ja kallista. Vielä on vähän hakemista tän masiinan kans, mut päivä päivältä tullaan paremmin juttuun :)
Milena sai iloksemme torstain vapaata, joten lkämpillä korkattiinkin pullo punkkua ennen uloslähtöä. Käytiin syömässä ihan huippuhyvässä meksikolaisessa, johon tutustuin jo viime visiitillä, ja tottakai myös Margaritat kuulu asiaan. Ei kuitenkaan jaksettu yöhön asti hillua, kun oli torstai aamulle jo suunnitelmia ja tää reissaajan unirytmi ei varsinaisesti sisällä yövalvomisia.
Torstai toi tullessaan reissun Soca Valleyhin, johon viimeks ei ehditty, kattomaan maailman ehkä kirkkaimman turkoosia jokea. Pari tuntia kun ajeltiin semmosia oksennusrefleksinaikaansaavia mutkamäkiteitä, oltiin vihdoin perillä ja olihan se aika silmiinpistävä väriläikkä siellä vuorten ja peltojen keskellä. Samanvärinen ko meri jossain Aasian paratiisirannoilla. Käytiin "aamiaisella" Kobarid nimisessä pikkukylässä ja haettiin turisti... ei vaan MATKAILU-infosta opastusta loppupäivään :P ja saatiin kartta semmoselle kävelyreitille, mikä johti yhdelle vesiputoukselle. Matkalla oli huikasevia näköaloja, vaikka kovin korkeella ei tällä kertaa oltu, ensimmäisen maailmansodan aikasia bunkkereita, riippusilta ja aivan mieletön joki/puro, jonka lähteenä se vesiputous oli. Se oli kun paraskin tropiikki! Enpä ois ikinä uskonu, että tommonen pikkunen, melko tuntematon valtio ko Slovenia voi tarjota niin paljon kaikkia siistejä juttuja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille! Retkellä vierähtikin melkolailla koko päivä ja palatessa käytiin vaan syömässä ja oli pakko suunnata pakkaamaan. Erityisen vaikutuksen meän illallispaikassa muhun teki se, et niitten englannin kielinen lista oli monen annoksen verran suppeempi kun niiden oikee lista. :D. Kiitos vaan tästä asiakaspalvelusta taas...
Perjantaina oli sitten vuorossa 9 tunnin junamatka Budapestiin, joka tuli yllärilisänä matkareitille. Tarkotus oli suunnata Villen luo Itävallan Graziin, mutta aikataulut ei sopinu kohdalleen ja se jäi valitettavasti tällä reissulla välistä. No, ilmeisesti mun hyvä onni julkisenliikenteen kanssa sit tosiaan päätty sinne Itävaltaan, nimittäin keskellä ei mitään, jollain pienellä asemalla, se juna vaan lakkas liikkumasta... KOLMEKS TUNNIKS!!! Kahen tunnin jälkeen mun hyttikaveri (tosi monissa junissa täällä on semmoset kuuden hengen kopit) sai vihdoin selville, että meidän edessä on tapahtunu joku onnettomuus, jota selvitellään ja ei tiedetä koska matka jatkuu, mut ennemmin tai myöhemmin kuitenki junalla. Informaatio on siis yhtä tehokasta kun VRllä konsanaan. Mutta luojalle kiitos kuitenkin siitä, että oltiin siinä odottavassa junassa eikä siinä onnettomuusversiossa, tosin muöle ei edelleenkään oo selvinny et mitä siel ees oli tapahtunu ja kuinka pahasti oli käyny. Saapuminen Budapestiin oli siis lähdempänä yhdeksää ku kuutta, joten pelkkää hyvää tsägää et päätin loppujenlopuks varata hostellin valmiiks edellispäivänä. Budapest siihen aikasn illasta kahen repun kanssa tietämättä mistään mitään ei kuullosta just mun lempparipaikalta. Se mun hyttikaveri Eva tuli myös Budapestiin tätinsä luo, joka oli tosi ystävällinen ja tarjos mulle taksikyydin ihan mun hostellin nurkalle, kun ne oli ite menossa siihen samaan suuntaan ja ei ees ottanu mitään korvausta siitä. Vältin siis metroseikkailutkin ja pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille. Maailmasta löytyy toisinaan melko hyviä tyyppejä :)
Lauantai oli tiukkaa sightseeingiä koko päivä ja epähuomiossa tuli otettua myös semmonen seitinohut ranskalaistyyppinen iltapäiväkänni, kun kävin Budan linnan viinikellarissa maisteleen vähän Unkarin viinitarhojen tuotoksia :P annokset ei ollu ehkä ihan oikeaoppisen maistelukokosia, eikä siellä todellakaan syljetty :P mut oli kyllä mielenkiintonen kokemus ja opin tosi paljon Unkarin viinihistoriasta ja tuotannosta ylipäänsä. Oon myös todennu, et päivässä mulla riittää vaan tietty määrä mielenkiintoa nähtävyyksille, joten erilainen iltapäivä piristi kummasti. Mutta eikait sitä joka ikistä kuuluisaa tönöä tarvi nähäkään, kuhan näkee ne mitkä itteä kiinnostaa!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
I'm in sLOVEnia!
Johan sita on taas muutama tovi edellisesta postauksesta vierahtanyt.
Lauantaina tosiaan julkkisbongauksen jalkeen istuin pari tuntia junassa Salzburgiin, joka on jo ennestaan tuttu paikka kaukaa kesalta 2006. Tarkeimmat turistinahtavyydet on siis koluttu, joten niitten suhteen en ottanu mitaan paineita. Lauantaina ilma oli ihastuttava ja kavinkin pari tuntia kavelemassa kaupungilla ja istuskelemassa joen rannassa auringossa. Illalla iski sitten kunnon ukkosmyrsky, tuntu etta ikkunat hajoaa!
Mulla oli Slazburgissa ekana yona kylla mielenkiintosimmat kamppikset tahan saakka ja meinasin tukehtua pidateltyyn nauruun pari kertaa niitten edesottamuksia seuratessani. Allottavan rakastunu, just ehka parikymppinen pariskunta Englannista ja niiiiiiiiiiin nortteja kun vaan ikina voi olla; toinen opiskeli sosiaalipsykologiaa ja toisesta en paassy selville, mut ilmeisesti jotain samansuuntasta. Ja se kundi oli kun ilmetty Harry Potter silmalaseineen ja hiuksineen! Ne oli asettunu ihan kunnolla taloksi siina huoneessa ja niitten kamoja oli JOKA PAIKASSA! Ja suurinosa vaatteista ihan keskella lattiaa, alusvaatteista lahtien, tosi miellyttavaa meille muille. Niitten pakkaaminen tarkotti, etta otat rinkan, kaannat sen ylosalasin niin, et kaikki tippuu lattialle, jonka jalkeen tuijotat sita kasaa hetken, mietit mika on ehka puhasta ja tunget kaikki epamaarasessa jarjestyksessa takasin... ja jatat ne viela tarvitsemas tavarat siihen keskelle lattiaa. Niitten yhteiset keskustelut kuullosti lahinna kilpailulta siita, kumman suvussa on enemman periytyvia tappavia sairauksia. Ne tottakai nukku samassa sangyssa ja leperteli toisilleen puol yota ja luki toisilleen aaneen iltasadut. Kun se poika ajo partansa se jatti ihan normaalisti kaikki ne haituvansa sen huoneen YHTEISEEN LAVUAARIIN koska "se on jotenki tukossa eika se ime vetta niin en ma saanu niita pois".... !!!!! Ja sen reaktio sen mimmin huomautukseen koko asiasta oli etta "is it a biggie for you?".... anteeks mut mites me 3 tuntematonta ihmista jotka myos asutaan tassa samassa huoneessa.... ?! Voi tsiisus. En kasita miten ne on IKINA paassy Englannista Salzburgiin asti hengissa, saatika sitten selviavat loppureissusta. Mutta sopivatpahan taydellisesti toisilleen.
Ukkosen jalkeinen sunnuntai aamu valkeni, tai no valkeni ja valkeni, harmaana ja sateisena, joten paatin ottaa ilon irti paivittaisesta Sound of Music katselmuksesta hostellilla. Ja vaikka se on kuinka cheesy ja hontti niin onhan se aika ihku :) Sain myos ensimmaisen kerran aamupalaa (ostin all-you-can-eat aamiaisen hostellilla) joka sisalsi jogurttia ja myslia ja RUISLEIPAA!!! Olin taivaassa! Leffan jalkeen paatin uhmata pilvia ja lahtee kaupunkiin, erinomaisen huonolla menestyksella. Ehin tunnin verran pyoria ulkona kun alko sataan ja iski ihan kaamee myrsky, joka teki mun sateenvarjosta atomeita sekunnissa ja musta lapimaran samassa ajassa. No, eipa muuta kun pikakavelya takas kampille, kuumaan suihkuun ja peiton alle, koska taa ei just oo niita hetkia kun mulla kiinnostaa sairastaa! Loppupaiva menikin sitte sangyssa kirjaa lukiessa ja musiikkia kuunnellessa ja niita naita huonekavereitten kanssa latistessa. Tavallaan tylsa, mutta tavallaan myos oikein piristava paiva.
Maanantai aamu ei tuonu yhtaan parannusta asiaan, joten soin yhta ihastuttavan aamiaisen ja katoin Sound of Musicin all over again :D Mut se oli edelleen yhta hyva! Iltapaivalla olikin sitten aika hypata junaan ja siitahan se mielenkiintosta vasta tuli...
Ensinnakin, kun paasin asemalle niin semmosta junaa ei ollu, mita ma etin. No, marssin infoon kysymaan niin selvis etta joo, on se olemassa ja kun sijotun tiettyihin vaunuihin niin paasen vaihtamatta Ljubljanaan saakka, kun ne pilkkoo sen junan matkalla. No, ei muuta kun laiturille oottelemaan. Hetken paasta tulee joku kasittamaton siansaksalainen kuulutus jostain junasta jolle on tapahtunu jotain ja SIMSALABIM, mun juna katoaa niista lahtotiedoista! Ja mitaan englanninkielista tietoa ei vaan tuu, ja kello kay. Rynnistys takas infotiskille etta ANTEEKS MITA?! Joo, se sun juna on peruttu ja kaikki muut samat junat talta paivalta. Sun pitaa menna talla junallatannejasitbussillatannejasiitajunallatonnejasieltavaihtaasiihenjunaanmihinsunpitimenna. Ja sulla on 3 minuuttia aikaa. ... ... Kiitos selkeasta informaatiosta! No ei muuta ku onnea kokeilemaan ja siihen junaan minka ma ymmarsin sen ensimmaisena mainitsevan, joka tasta pikku sekaannuksesta johtuen sitten oli aivan taynna ja kaikki ihmiset oli ihan pihalla et mita tapahtuu. No, ees pain! Puolisen tuntia oltiin matkattu kohti ETELAA ja pidin itteani ihan hulluna ollessani sita mielta et sataa rantaa... no eika mita, hippasen matkaa eteenpain ni maa on valkonen... SYYSKUUSSA?! ITAVALLASSA?! Eika ees missaan kovin korkeella viela siina kohti. Siina vaiheessa selvis myos, etta Bischoshshgsfshofenissa pitaa vaihtaa bussiin, koska junat ei kulje siita eteenpain kun on satanu 30 SENTTIA LUNTA. Kasittamatonta, mutta totta. Mina ja kameramme todistimme bussimatkan aikana jo semmoset 20 senttia, ja siita paas viela melkeen kilometrin korkeemmalle, etta en ees halua tietaa miten paljon sita siella oli. Itavallan rautateille kuitenkin kiitos siita, etta kun bussi saapui lahimmalle kayttokelpoiselle asemalle, niin siella, seka seuraavalla asemalla oli junat oottamassa ja reilusti henkilokuntaa neuvomassa mihin pitaa menna. Loppujenlopuks en ollu aikataulusta Ljubljanaan paastessani kun 45min myohassa, joten hetkellisesta epatoivosta huolimatta perille selvittiin ehjana ja ilman turhaa saikkaamista :)
Maanantaina ei sitten paljon ehditykaan kun se meikalaisen saapuminen kuitenki sen verta venahti, mutta kaytiin Intialaisessa syomassa ja paivitettiin Milenan kans tarkeimmat kuulumiset. Taalla oli myos aivan saatanan kylma, joten mun on pakko ostaa jotain lampimampia vaatteita taalla ollessani. Yhet farkut, yks huppari ja kuoritakki jos jattaa kylmaks jo tassa vaiheessa, niin mitahan se lie sitten Koopenhaminassa lokakuussa...
Eilen tiistaina kavin tappamassa aikaa yhessa ostosparatiisissa tossa keskustan ulkopuolella ja koekayttamassa Ipadia ja Ipodtouchia ja alan kallistua aika vahvasti nyt sille kannalle, etta taalta mun reissuseuraan liittyy yks kappale ipadeja :) Iltapaivalla ajeltiin Milenan ja Davidin kanssa Blediin, mika on semmonen pikkunen turistikyla jarvenrannalla noin tunnin matkan paassa taalta. Tutustuttiin paikalliseen linnaan ja sain maistaa paikallista Crema enosaasitatoistasanaa jalkkaria; siina on kermaa, custardia, voitaikinaa ja tomusokeria, ja noin 13000 kaloria. Mutta pitihan se maistaa ko kerta paikallinen erikoisuus :P Illallinen koostukin sitten kreikkalaisesta salaatista, mika oli kovin tervetullutta vaihtelua tahan reissuruokavalioon, joka kuitenkin on ruuan puolesta painottunu tonne pasta, pizza, ranskis puolelle, valipalat sitte onneks enemman hedelmapainotteista!
Nyt kuteet, PUHTAAT SELLASET, niskaan ja kohti kaupunkia! Aamupala aika tais menna jo ohi, mutta jos lahtis brunssille ja Ipadin metsastykseen ^_^
Lauantaina tosiaan julkkisbongauksen jalkeen istuin pari tuntia junassa Salzburgiin, joka on jo ennestaan tuttu paikka kaukaa kesalta 2006. Tarkeimmat turistinahtavyydet on siis koluttu, joten niitten suhteen en ottanu mitaan paineita. Lauantaina ilma oli ihastuttava ja kavinkin pari tuntia kavelemassa kaupungilla ja istuskelemassa joen rannassa auringossa. Illalla iski sitten kunnon ukkosmyrsky, tuntu etta ikkunat hajoaa!
Mulla oli Slazburgissa ekana yona kylla mielenkiintosimmat kamppikset tahan saakka ja meinasin tukehtua pidateltyyn nauruun pari kertaa niitten edesottamuksia seuratessani. Allottavan rakastunu, just ehka parikymppinen pariskunta Englannista ja niiiiiiiiiiin nortteja kun vaan ikina voi olla; toinen opiskeli sosiaalipsykologiaa ja toisesta en paassy selville, mut ilmeisesti jotain samansuuntasta. Ja se kundi oli kun ilmetty Harry Potter silmalaseineen ja hiuksineen! Ne oli asettunu ihan kunnolla taloksi siina huoneessa ja niitten kamoja oli JOKA PAIKASSA! Ja suurinosa vaatteista ihan keskella lattiaa, alusvaatteista lahtien, tosi miellyttavaa meille muille. Niitten pakkaaminen tarkotti, etta otat rinkan, kaannat sen ylosalasin niin, et kaikki tippuu lattialle, jonka jalkeen tuijotat sita kasaa hetken, mietit mika on ehka puhasta ja tunget kaikki epamaarasessa jarjestyksessa takasin... ja jatat ne viela tarvitsemas tavarat siihen keskelle lattiaa. Niitten yhteiset keskustelut kuullosti lahinna kilpailulta siita, kumman suvussa on enemman periytyvia tappavia sairauksia. Ne tottakai nukku samassa sangyssa ja leperteli toisilleen puol yota ja luki toisilleen aaneen iltasadut. Kun se poika ajo partansa se jatti ihan normaalisti kaikki ne haituvansa sen huoneen YHTEISEEN LAVUAARIIN koska "se on jotenki tukossa eika se ime vetta niin en ma saanu niita pois".... !!!!! Ja sen reaktio sen mimmin huomautukseen koko asiasta oli etta "is it a biggie for you?".... anteeks mut mites me 3 tuntematonta ihmista jotka myos asutaan tassa samassa huoneessa.... ?! Voi tsiisus. En kasita miten ne on IKINA paassy Englannista Salzburgiin asti hengissa, saatika sitten selviavat loppureissusta. Mutta sopivatpahan taydellisesti toisilleen.
Ukkosen jalkeinen sunnuntai aamu valkeni, tai no valkeni ja valkeni, harmaana ja sateisena, joten paatin ottaa ilon irti paivittaisesta Sound of Music katselmuksesta hostellilla. Ja vaikka se on kuinka cheesy ja hontti niin onhan se aika ihku :) Sain myos ensimmaisen kerran aamupalaa (ostin all-you-can-eat aamiaisen hostellilla) joka sisalsi jogurttia ja myslia ja RUISLEIPAA!!! Olin taivaassa! Leffan jalkeen paatin uhmata pilvia ja lahtee kaupunkiin, erinomaisen huonolla menestyksella. Ehin tunnin verran pyoria ulkona kun alko sataan ja iski ihan kaamee myrsky, joka teki mun sateenvarjosta atomeita sekunnissa ja musta lapimaran samassa ajassa. No, eipa muuta kun pikakavelya takas kampille, kuumaan suihkuun ja peiton alle, koska taa ei just oo niita hetkia kun mulla kiinnostaa sairastaa! Loppupaiva menikin sitte sangyssa kirjaa lukiessa ja musiikkia kuunnellessa ja niita naita huonekavereitten kanssa latistessa. Tavallaan tylsa, mutta tavallaan myos oikein piristava paiva.
Maanantai aamu ei tuonu yhtaan parannusta asiaan, joten soin yhta ihastuttavan aamiaisen ja katoin Sound of Musicin all over again :D Mut se oli edelleen yhta hyva! Iltapaivalla olikin sitten aika hypata junaan ja siitahan se mielenkiintosta vasta tuli...
Ensinnakin, kun paasin asemalle niin semmosta junaa ei ollu, mita ma etin. No, marssin infoon kysymaan niin selvis etta joo, on se olemassa ja kun sijotun tiettyihin vaunuihin niin paasen vaihtamatta Ljubljanaan saakka, kun ne pilkkoo sen junan matkalla. No, ei muuta kun laiturille oottelemaan. Hetken paasta tulee joku kasittamaton siansaksalainen kuulutus jostain junasta jolle on tapahtunu jotain ja SIMSALABIM, mun juna katoaa niista lahtotiedoista! Ja mitaan englanninkielista tietoa ei vaan tuu, ja kello kay. Rynnistys takas infotiskille etta ANTEEKS MITA?! Joo, se sun juna on peruttu ja kaikki muut samat junat talta paivalta. Sun pitaa menna talla junallatannejasitbussillatannejasiitajunallatonnejasieltavaihtaasiihenjunaanmihinsunpitimenna. Ja sulla on 3 minuuttia aikaa. ... ... Kiitos selkeasta informaatiosta! No ei muuta ku onnea kokeilemaan ja siihen junaan minka ma ymmarsin sen ensimmaisena mainitsevan, joka tasta pikku sekaannuksesta johtuen sitten oli aivan taynna ja kaikki ihmiset oli ihan pihalla et mita tapahtuu. No, ees pain! Puolisen tuntia oltiin matkattu kohti ETELAA ja pidin itteani ihan hulluna ollessani sita mielta et sataa rantaa... no eika mita, hippasen matkaa eteenpain ni maa on valkonen... SYYSKUUSSA?! ITAVALLASSA?! Eika ees missaan kovin korkeella viela siina kohti. Siina vaiheessa selvis myos, etta Bischoshshgsfshofenissa pitaa vaihtaa bussiin, koska junat ei kulje siita eteenpain kun on satanu 30 SENTTIA LUNTA. Kasittamatonta, mutta totta. Mina ja kameramme todistimme bussimatkan aikana jo semmoset 20 senttia, ja siita paas viela melkeen kilometrin korkeemmalle, etta en ees halua tietaa miten paljon sita siella oli. Itavallan rautateille kuitenkin kiitos siita, etta kun bussi saapui lahimmalle kayttokelpoiselle asemalle, niin siella, seka seuraavalla asemalla oli junat oottamassa ja reilusti henkilokuntaa neuvomassa mihin pitaa menna. Loppujenlopuks en ollu aikataulusta Ljubljanaan paastessani kun 45min myohassa, joten hetkellisesta epatoivosta huolimatta perille selvittiin ehjana ja ilman turhaa saikkaamista :)
Maanantaina ei sitten paljon ehditykaan kun se meikalaisen saapuminen kuitenki sen verta venahti, mutta kaytiin Intialaisessa syomassa ja paivitettiin Milenan kans tarkeimmat kuulumiset. Taalla oli myos aivan saatanan kylma, joten mun on pakko ostaa jotain lampimampia vaatteita taalla ollessani. Yhet farkut, yks huppari ja kuoritakki jos jattaa kylmaks jo tassa vaiheessa, niin mitahan se lie sitten Koopenhaminassa lokakuussa...
Eilen tiistaina kavin tappamassa aikaa yhessa ostosparatiisissa tossa keskustan ulkopuolella ja koekayttamassa Ipadia ja Ipodtouchia ja alan kallistua aika vahvasti nyt sille kannalle, etta taalta mun reissuseuraan liittyy yks kappale ipadeja :) Iltapaivalla ajeltiin Milenan ja Davidin kanssa Blediin, mika on semmonen pikkunen turistikyla jarvenrannalla noin tunnin matkan paassa taalta. Tutustuttiin paikalliseen linnaan ja sain maistaa paikallista Crema enosaasitatoistasanaa jalkkaria; siina on kermaa, custardia, voitaikinaa ja tomusokeria, ja noin 13000 kaloria. Mutta pitihan se maistaa ko kerta paikallinen erikoisuus :P Illallinen koostukin sitten kreikkalaisesta salaatista, mika oli kovin tervetullutta vaihtelua tahan reissuruokavalioon, joka kuitenkin on ruuan puolesta painottunu tonne pasta, pizza, ranskis puolelle, valipalat sitte onneks enemman hedelmapainotteista!
Nyt kuteet, PUHTAAT SELLASET, niskaan ja kohti kaupunkia! Aamupala aika tais menna jo ohi, mutta jos lahtis brunssille ja Ipadin metsastykseen ^_^
lauantai 17. syyskuuta 2011
The hills are alive, with the sound of music...
Current location; Salzburg, Austria
So where was I... ainiin Interlakenissa. Se on söötti pieni kylä vuorten keskellä, kahen järven välissä, mutta ei tosiaan halunnu näyttää mulle parhainta puoltaan vaan pilvet peitti tehokkaasti kaikki olemassaolevat maisemat koko sen päivän mitä siellä vietin. Pieni pettymys, mutta minkäs teet. Sveitsi myös kävi sikamaisen kalliiks mun budjetille, joten säästävänä tyttönä söin sitten 2 päivää hostellin keittiössä valmistamaani vihannespussikeittoa ja sämpylää kalkkunaleikkeleellä. Ja jotain "snackpearls" juttuja mitä pysty laittaan sen keiton sekaan... ei maistunu miltää, oli jotain upporasvassa paistettuja taikinapalloja :D Mutta korvaukseks käytin 10euroa käsintehtyihin suklaisiin :D Että se siitä säästämisestä sitten.. mut niit on vieläki jäljellä enemmän mitä niist on syöty! ^__^
Hostelli Interlakenissa oli anyway ihan kiva, ja niil oli ihan mieletön relax-huone, mikä oli vaan täynnä riippumattoja!!
Interlakenin jälkeen torstaina oli vuorossa Innsbruck, jonne oon halunnu viimeset 9 vuotta, joten se oli vähän niinkun dream come true :) Ensimmäisen kerran oikestaan koko reissulla meinas juurikin se sijainti vähän vastustaa ja hermot meinas loppua kesken. Ensinnäkin, ilmeisesti Itävallan pankkiautomaatit EI ymmärrä, että masterissa voi olla myös pankkikortin puoli ja että kaikki välttämättä EI halua nostaa käteistä luotolta... Toisekseen, juna-aseman turisti-infon ystävällisen näkönen vanha setä löi luukun kiinni KESKEN MUN AVUNPYYTÄMISTÄ ja läjäytti siihen luukkuun CLOSED lapun. MITÄ HELVETTIÄ?!?! Kiitti asiakaspalvelusta. Kolmanneks, suunnistus ohjeet bussipysäkille, mistä pääsee hostellille, ei taas ollu IHAN ajantasalla, joten jouduin pyöriin pari kertaa ympyrää ennenku löysin ees sinnepäinkään suuntaan. Busseille näillä seuduin kuitenkin kiitokset siitä, että niissä on sekä kuulutukset, että näytöt, mitkä kertoo minkäniminen pysäkki on seuraavaks tulossa, ettet vaan hölmönä turistina ajele onnes ohi.
Ilta oli jo suht pitkällä (joo, täällä mennään nukkumaan kymmeneltä) kun pääsin hostellille, joten kävin vaan viereisessä ravintolassa syömässä maailman isoimman salaatin. Mennessäni sinne... missään ei ollu ristinsielua, henkilökuntaa kyllä kymmenittäin. Sit yhtäkkiä, ihan tyhjästä, alkaa sisään lappaa bussilasteittain mummoja ja vaareja ja niitä on JOKA PAIKASSA. Ja ilmeisesti yks jos toinenkin kuulolaite oli epäkunnossa, niin hirvee mekkala niistä lähti. Jälkikäteen viisastuin sitten siitä, että kyseisessä ravintolassa järjestetään päivittäin joku perinteinen Tirolilainen ilta, jodlauksineen kaikkineen, ja ne mummot tuli kaikki kattoon sitä. Se lienee siis Golden Roofin jälkeen koko kylän tärkein nähtävyys.
Torstai aamuna oli taas patikkareissun vuoro ja tällä kertaa muistin aurinkorasvan, joten en polttanu enää uudestaan olkapäitäni. JES! Alueen "erinomaisesti merkityillä patikkareiteillä" oli alussa tasan yks kyltti, ja sen jälkeen kun tuli risteys missä oli 5 haaraa, ei ainoassakaan lukenu yhtään mitään, että yrittäppä siinä sitte löytää itteäs miellyttävä suunta. No, loppuviimein pääsin kuitenkin ylös Hungerburgille, niinkun oli tarkotuskin ja olihan sieltä ihan komiat maisemat kaupungin yli, kuiten parisataa metriä korkeemmalla oltiin. Koska oon jotenki totaalisesti nyt hurahtanu tohon haikkaamiseen, niin jatkoin sitten vielä reippaana semmoset 40min ja pari sataa metriä lisää ylöspäin, kävin omppumehulla ja silittämässä lehmiä ja sitten hipsin takasin Hungerburgille. Alaspäin kulkeminen ei oo kuitenkaan mun suosikkeja, joten olin vähän turisti ja tulin loppumatkan semmosella näköalajunalla alas, mutta kokemus sekin :) Iltapäivä kulu vanhaa kaupunkia eestaas tallaillen, ja nimenomaan eestaas, on se sen verran pieni ettei siihen puolta tuntia enempää saa kulutettua. Luuhasin tunnin myös yhellä ostarilla aikaa kuluttaakseni, ja silti ilta vaan jatku ja jatku ja jatku ja meinasin kuolla tylsyyteen! Ensimmäisen kerran iski se "vitsi ko ois kotona" fiilis ja toivon etten tapaa sitä ihan hetkeen uudestaan. Mutta kieltämättä se herätti ajatuksen, että joskohan mun pitäs koluta vähän Ljubljanan elektroniikkaliikkeitä ja hankkia vastaavien iltojen pelastukseks jonkunnäkönen wifi-laite... we´ll see.
Tänään bongasin reissun ekan julkkiksen!! Tai siis... en mä sitäkään eka tunnistanu, että onhan noita saattanu muutenki tulla vastaan. No kuitenkin, koska oon vannoutunu talviurheiluHARRASTAJA ja fani (:DDDDD) niin kävin tottakai paikan päällä ollessani tutustumassa Bergiselin mäkitorniin, joka on siis yks mäkiviikon hyppypaikoista. JA mun kans samaan aikaan hississä oli Thomas Morgenstern, joka on siis vaan vaatimattomasti tällä hetkellä maailman paras mäkihyppääjä! Mutta heräsin tähän tosiasiaan vasta toki siinä vaiheessa, kun lähtiessä näin sen kuvan semmosen gallerian seinällä. Ihmettelin vaan et mikähän tyyppi se on ko kaikki juttelee sille ja ottaa siit kuvia kesken sen harjotusten... Oli jokatapauksessa ihan metka kiikkua sinne torniin ja nähdä kun ne harjotteli. Mun kans samoja aikoja siinä liikku semmonen saksalainen mummoryhmä ja niillä oli opasmukana, ja pysyin jopa aika hyvin mukana kaikessa mitä se niille kerto. Sieltäkin oli oikein mainiot näköalan yli Innsbruckin ja kaikin puolin mahtisjuttu. Mutta sanottakoon, että ihan helpolla meikää ei kyllä sukset jalassa sais semmosesta hökötyksestä tuleen alas!
Iltapäivällä junailin Salzburgiin ja täällä vietän aikaa maanantaihin, jollon matka jatkuu ihanan Milenan luo Ljubljanaan!
So where was I... ainiin Interlakenissa. Se on söötti pieni kylä vuorten keskellä, kahen järven välissä, mutta ei tosiaan halunnu näyttää mulle parhainta puoltaan vaan pilvet peitti tehokkaasti kaikki olemassaolevat maisemat koko sen päivän mitä siellä vietin. Pieni pettymys, mutta minkäs teet. Sveitsi myös kävi sikamaisen kalliiks mun budjetille, joten säästävänä tyttönä söin sitten 2 päivää hostellin keittiössä valmistamaani vihannespussikeittoa ja sämpylää kalkkunaleikkeleellä. Ja jotain "snackpearls" juttuja mitä pysty laittaan sen keiton sekaan... ei maistunu miltää, oli jotain upporasvassa paistettuja taikinapalloja :D Mutta korvaukseks käytin 10euroa käsintehtyihin suklaisiin :D Että se siitä säästämisestä sitten.. mut niit on vieläki jäljellä enemmän mitä niist on syöty! ^__^
Hostelli Interlakenissa oli anyway ihan kiva, ja niil oli ihan mieletön relax-huone, mikä oli vaan täynnä riippumattoja!!
Interlakenin jälkeen torstaina oli vuorossa Innsbruck, jonne oon halunnu viimeset 9 vuotta, joten se oli vähän niinkun dream come true :) Ensimmäisen kerran oikestaan koko reissulla meinas juurikin se sijainti vähän vastustaa ja hermot meinas loppua kesken. Ensinnäkin, ilmeisesti Itävallan pankkiautomaatit EI ymmärrä, että masterissa voi olla myös pankkikortin puoli ja että kaikki välttämättä EI halua nostaa käteistä luotolta... Toisekseen, juna-aseman turisti-infon ystävällisen näkönen vanha setä löi luukun kiinni KESKEN MUN AVUNPYYTÄMISTÄ ja läjäytti siihen luukkuun CLOSED lapun. MITÄ HELVETTIÄ?!?! Kiitti asiakaspalvelusta. Kolmanneks, suunnistus ohjeet bussipysäkille, mistä pääsee hostellille, ei taas ollu IHAN ajantasalla, joten jouduin pyöriin pari kertaa ympyrää ennenku löysin ees sinnepäinkään suuntaan. Busseille näillä seuduin kuitenkin kiitokset siitä, että niissä on sekä kuulutukset, että näytöt, mitkä kertoo minkäniminen pysäkki on seuraavaks tulossa, ettet vaan hölmönä turistina ajele onnes ohi.
Ilta oli jo suht pitkällä (joo, täällä mennään nukkumaan kymmeneltä) kun pääsin hostellille, joten kävin vaan viereisessä ravintolassa syömässä maailman isoimman salaatin. Mennessäni sinne... missään ei ollu ristinsielua, henkilökuntaa kyllä kymmenittäin. Sit yhtäkkiä, ihan tyhjästä, alkaa sisään lappaa bussilasteittain mummoja ja vaareja ja niitä on JOKA PAIKASSA. Ja ilmeisesti yks jos toinenkin kuulolaite oli epäkunnossa, niin hirvee mekkala niistä lähti. Jälkikäteen viisastuin sitten siitä, että kyseisessä ravintolassa järjestetään päivittäin joku perinteinen Tirolilainen ilta, jodlauksineen kaikkineen, ja ne mummot tuli kaikki kattoon sitä. Se lienee siis Golden Roofin jälkeen koko kylän tärkein nähtävyys.
Torstai aamuna oli taas patikkareissun vuoro ja tällä kertaa muistin aurinkorasvan, joten en polttanu enää uudestaan olkapäitäni. JES! Alueen "erinomaisesti merkityillä patikkareiteillä" oli alussa tasan yks kyltti, ja sen jälkeen kun tuli risteys missä oli 5 haaraa, ei ainoassakaan lukenu yhtään mitään, että yrittäppä siinä sitte löytää itteäs miellyttävä suunta. No, loppuviimein pääsin kuitenkin ylös Hungerburgille, niinkun oli tarkotuskin ja olihan sieltä ihan komiat maisemat kaupungin yli, kuiten parisataa metriä korkeemmalla oltiin. Koska oon jotenki totaalisesti nyt hurahtanu tohon haikkaamiseen, niin jatkoin sitten vielä reippaana semmoset 40min ja pari sataa metriä lisää ylöspäin, kävin omppumehulla ja silittämässä lehmiä ja sitten hipsin takasin Hungerburgille. Alaspäin kulkeminen ei oo kuitenkaan mun suosikkeja, joten olin vähän turisti ja tulin loppumatkan semmosella näköalajunalla alas, mutta kokemus sekin :) Iltapäivä kulu vanhaa kaupunkia eestaas tallaillen, ja nimenomaan eestaas, on se sen verran pieni ettei siihen puolta tuntia enempää saa kulutettua. Luuhasin tunnin myös yhellä ostarilla aikaa kuluttaakseni, ja silti ilta vaan jatku ja jatku ja jatku ja meinasin kuolla tylsyyteen! Ensimmäisen kerran iski se "vitsi ko ois kotona" fiilis ja toivon etten tapaa sitä ihan hetkeen uudestaan. Mutta kieltämättä se herätti ajatuksen, että joskohan mun pitäs koluta vähän Ljubljanan elektroniikkaliikkeitä ja hankkia vastaavien iltojen pelastukseks jonkunnäkönen wifi-laite... we´ll see.
Tänään bongasin reissun ekan julkkiksen!! Tai siis... en mä sitäkään eka tunnistanu, että onhan noita saattanu muutenki tulla vastaan. No kuitenkin, koska oon vannoutunu talviurheiluHARRASTAJA ja fani (:DDDDD) niin kävin tottakai paikan päällä ollessani tutustumassa Bergiselin mäkitorniin, joka on siis yks mäkiviikon hyppypaikoista. JA mun kans samaan aikaan hississä oli Thomas Morgenstern, joka on siis vaan vaatimattomasti tällä hetkellä maailman paras mäkihyppääjä! Mutta heräsin tähän tosiasiaan vasta toki siinä vaiheessa, kun lähtiessä näin sen kuvan semmosen gallerian seinällä. Ihmettelin vaan et mikähän tyyppi se on ko kaikki juttelee sille ja ottaa siit kuvia kesken sen harjotusten... Oli jokatapauksessa ihan metka kiikkua sinne torniin ja nähdä kun ne harjotteli. Mun kans samoja aikoja siinä liikku semmonen saksalainen mummoryhmä ja niillä oli opasmukana, ja pysyin jopa aika hyvin mukana kaikessa mitä se niille kerto. Sieltäkin oli oikein mainiot näköalan yli Innsbruckin ja kaikin puolin mahtisjuttu. Mutta sanottakoon, että ihan helpolla meikää ei kyllä sukset jalassa sais semmosesta hökötyksestä tuleen alas!
Iltapäivällä junailin Salzburgiin ja täällä vietän aikaa maanantaihin, jollon matka jatkuu ihanan Milenan luo Ljubljanaan!
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Cloudy with a chance of meatballs
Alpit ja pilvet ei vaan toimi yhdessa. Talla hetkella nama haituvaiset ystavani roikkuvat noin 20metria kattojen ylapuolella, joten se niista maisemista sitten. On siis ollut jokseenkin pitkastyttava ja osin jopa masentava paiva Interlakenissa, mutta minkas teet, valilla nainkin.
Palataanpa siis sunnuntaihin. Italialaiset junathan tunnetusti myohastelee ihan ilman lunta ja VRn omistustakin, joten olin hiukan skeptinen sen suhteen, etta ylipaansa paasen saman vuorokauden puolella Sveitsiin asti, kun vaihtoja oli 6. Mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin aivan kunnialla perille saakka. Ensimmaiset kaks junaa oli kylla myohassa, mutta niin vahan etta just ehdin viel vaihtaa jatkolle. Maisemat maihtu merenrannan vihreydesta kunnon kallioalpeiksi ja suurinosa koko 8 tunnin junassa istumisesta menikin vaan tuijotellessa ikkunasta ulos ja musiikkia kuunnellessa. Olin perilla Zermattissa vasta kasin aikaan illalla, joten ensimmainen ilta meni lahinna tutustuessa Alexandraan, jonka luota sain majapaikan couchsurfingin kautta. Erittain positiivinen ensimmainen kokemus sohvamajotuksesta ja kokeilen ehdottomasti uudelleen viela talla reissulla, jos vaan onnistun.
Seuraavana paivana oli sitten vuorossa patikointia Alpeilla! Alex neuvo mulle semmosen iisin reitin, mista selvisinki kunnialla, mutta kieltamatta jalat on aika jumissa edelleen. Vajaa viiden tunnin reissu siita tuli, mutta valista istuin terassilla kokiksella ja pysahdyin ottaan kuvia koko aika, etta oishan tuosta nopeemminki selvinny. Terassi oli jossain 1980metrin hujakoilla ja siita naky Matterhorn ja ymparoivat jaatikot. Tunnelmaa hiukan latisti se, etta hukkasin kameran muistikortin johonkin matkalle, mut LUOJAN KIITOS se oli tyhja, joten kuvat on kylla tallessa. Laitan niita kylla heti nettiin kun on saumaa. Niinjoo, ja onnistuin myos polttamaan mun olkapaat kolmannen kerran....
Iltapaivalla patikoinnin jalkeen lahin sit ratikkaretkelle Gornergratille! Ja tuhosin myos loppuvikon matkabudjettini silla, mutta nevermind. Oli joka sentin arvosta! Matka ylos kesti puolisen tuntia ja pystysuorassa jos mitattais niin ylos mentiin semmonen 1,5km ja paatepysakki oli pikkusen alle 3100 metrissa. Puiden valista pilkotti koko matkan Matterhorn ja toisella puolella jotain randomvuoria, korkeita yhtakaikki. En pelkaa korkeita paikkoja... mut se ratikka oli silti suht epamiellyttava kokemus. En varmaan parjais ikina laskettelemassa Alpeilla, kuolisin niihin gondolihisseihin! Paatepysakilta paasi sit viel kavellen kiikkumaan muutaman 10 metria ylospain semmoselle nakoalatasanteelle ja olihan vaan maisemat. Eipa oo tullu ennen noin korkeella kaytya, eika varmaan heti tuu uudestaan mentya, niin mitapavoit ko vaan tuijottaa ja ihmetella! Puol tuntia palloilin siella ylhaalla ja sit taas ratikalla alas, nyt jo paljon rennommissa tunntelmissa.
Illalla oli luvassa lahinna pakkaamista ja hengailua Alexin kanssa. Katottiin elokuva In Bruges ja paatettiin, et mun pitaa kayda siella viela talla reissulla, koska se on aika siisti mesta. Joku pieni keskiaikanen kaupunkin Belgiassa, mikapa siina. Kaytiin myos paraglidingtyyppien kans viinilla ja siel oli yks suomalainen mimmi myos, oli niiiiin outoa puhua suomea! Kuullosti ihan oudolta omaan korvaan kun on taas tottunu englantiin.
Tiistai aamuna oli vuorossa haahuilua Zermattissa ympariinsa ja iltapaivalla hyppasin junaan kohti Interlakenia. Pari tuntia siina vierahti myos yhdella kovin ihastuttavalla aurinkoterassilla baarin katolla. Siel on takka ja grilli ja systeemit, ja se on vahan ko laivan kansi.
Palataanpa siis sunnuntaihin. Italialaiset junathan tunnetusti myohastelee ihan ilman lunta ja VRn omistustakin, joten olin hiukan skeptinen sen suhteen, etta ylipaansa paasen saman vuorokauden puolella Sveitsiin asti, kun vaihtoja oli 6. Mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin aivan kunnialla perille saakka. Ensimmaiset kaks junaa oli kylla myohassa, mutta niin vahan etta just ehdin viel vaihtaa jatkolle. Maisemat maihtu merenrannan vihreydesta kunnon kallioalpeiksi ja suurinosa koko 8 tunnin junassa istumisesta menikin vaan tuijotellessa ikkunasta ulos ja musiikkia kuunnellessa. Olin perilla Zermattissa vasta kasin aikaan illalla, joten ensimmainen ilta meni lahinna tutustuessa Alexandraan, jonka luota sain majapaikan couchsurfingin kautta. Erittain positiivinen ensimmainen kokemus sohvamajotuksesta ja kokeilen ehdottomasti uudelleen viela talla reissulla, jos vaan onnistun.
Seuraavana paivana oli sitten vuorossa patikointia Alpeilla! Alex neuvo mulle semmosen iisin reitin, mista selvisinki kunnialla, mutta kieltamatta jalat on aika jumissa edelleen. Vajaa viiden tunnin reissu siita tuli, mutta valista istuin terassilla kokiksella ja pysahdyin ottaan kuvia koko aika, etta oishan tuosta nopeemminki selvinny. Terassi oli jossain 1980metrin hujakoilla ja siita naky Matterhorn ja ymparoivat jaatikot. Tunnelmaa hiukan latisti se, etta hukkasin kameran muistikortin johonkin matkalle, mut LUOJAN KIITOS se oli tyhja, joten kuvat on kylla tallessa. Laitan niita kylla heti nettiin kun on saumaa. Niinjoo, ja onnistuin myos polttamaan mun olkapaat kolmannen kerran....
Iltapaivalla patikoinnin jalkeen lahin sit ratikkaretkelle Gornergratille! Ja tuhosin myos loppuvikon matkabudjettini silla, mutta nevermind. Oli joka sentin arvosta! Matka ylos kesti puolisen tuntia ja pystysuorassa jos mitattais niin ylos mentiin semmonen 1,5km ja paatepysakki oli pikkusen alle 3100 metrissa. Puiden valista pilkotti koko matkan Matterhorn ja toisella puolella jotain randomvuoria, korkeita yhtakaikki. En pelkaa korkeita paikkoja... mut se ratikka oli silti suht epamiellyttava kokemus. En varmaan parjais ikina laskettelemassa Alpeilla, kuolisin niihin gondolihisseihin! Paatepysakilta paasi sit viel kavellen kiikkumaan muutaman 10 metria ylospain semmoselle nakoalatasanteelle ja olihan vaan maisemat. Eipa oo tullu ennen noin korkeella kaytya, eika varmaan heti tuu uudestaan mentya, niin mitapavoit ko vaan tuijottaa ja ihmetella! Puol tuntia palloilin siella ylhaalla ja sit taas ratikalla alas, nyt jo paljon rennommissa tunntelmissa.
Illalla oli luvassa lahinna pakkaamista ja hengailua Alexin kanssa. Katottiin elokuva In Bruges ja paatettiin, et mun pitaa kayda siella viela talla reissulla, koska se on aika siisti mesta. Joku pieni keskiaikanen kaupunkin Belgiassa, mikapa siina. Kaytiin myos paraglidingtyyppien kans viinilla ja siel oli yks suomalainen mimmi myos, oli niiiiin outoa puhua suomea! Kuullosti ihan oudolta omaan korvaan kun on taas tottunu englantiin.
Tiistai aamuna oli vuorossa haahuilua Zermattissa ympariinsa ja iltapaivalla hyppasin junaan kohti Interlakenia. Pari tuntia siina vierahti myos yhdella kovin ihastuttavalla aurinkoterassilla baarin katolla. Siel on takka ja grilli ja systeemit, ja se on vahan ko laivan kansi.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Sveitsi
Heipahei!
Kaytan parhaillaan maailman kaikkien aikojen oudointa nappista, joten en osaa teha hymioita enka mitaan muitakaan erikoismerkkeja... en ees viivoja... mut ehka tast selvitaan!
Firenzessa vierahti aika mukavasti vaan haahuillen ja paikkoja katellen, alko kulttuuri kieltamatta jo vahan kyllastyttaa. Sielta mainitsemaltani torilta tai markkinoilta tai miltalie tarttu mukaan sitten sattumalta kaks laukkua... ups. Tapasin siella ihan mahtavii tyyppeja myos, ja vikana iltana kaytiin porukalla syomassa ja saatiin puhuttua itellemme ilmaset kuoharit alkuun ja jalkkariks limoncellot! Soin siella myos oikeeta Italialaista tiramisua ja kyllahan se nyt oli niin hyvaa et melkeen paas itku!
Firenzen jalkeen oli vuorossa Cinque Terre ja Riomaggioren kyla, merenrannassa luonnonhelmassa ja yks kiehtovimpia paikkoja missa oon kayny tahan saakka. 400 metriset, viinikoynnoksia kasvavat kalliot laskee suoraan mereen ja ne kylat on tokitty vaan sinne valiin niin, etta ne just ja just pysyy siina kalliossa kiinni. Kaikki ne kylat, yhteensa 5 melko samanlaista, koostuu lahinna yhdesta paakadusta, ja sitten hillittomasta maarasta rappuja ja pienia kujia sen kummallakin puolen, ja parkkipaikasta siella kylan paalla. Cinque Terrella kavin myos elamani ekaa kertaa kunnolla patikoimassa, semmosen reippaan 10km yli 30 asteen helteessa ja taydessa auringonpaisteessa. Jalat huuti hoosiannaa kun paasin takas kampille, mutta oli se sen arvosta. Ei semmosia mestoja naa kylla muualla! Cinque Terrelta ei loytyny kavereita samalla tavalla, mut ei se haitannu, oli kivaa ja virkistavaa olla valilla itekseenkin!
Tuo olikin sitten viimenen pysakki Italian puolella ja sunnuntaina kaytin koko paivan matkatakseni Sveitsiin ja sellaseen paikkaan kun Zermatt. Mutta siita lisaa ens kerralla. Zermatt on jo taaksejaanytta elamaa ja tan hetken sijainti on Interlaken, jota lahden nyt tutkimaan ennen pimean tuloa!
HEP!
Kaytan parhaillaan maailman kaikkien aikojen oudointa nappista, joten en osaa teha hymioita enka mitaan muitakaan erikoismerkkeja... en ees viivoja... mut ehka tast selvitaan!
Firenzessa vierahti aika mukavasti vaan haahuillen ja paikkoja katellen, alko kulttuuri kieltamatta jo vahan kyllastyttaa. Sielta mainitsemaltani torilta tai markkinoilta tai miltalie tarttu mukaan sitten sattumalta kaks laukkua... ups. Tapasin siella ihan mahtavii tyyppeja myos, ja vikana iltana kaytiin porukalla syomassa ja saatiin puhuttua itellemme ilmaset kuoharit alkuun ja jalkkariks limoncellot! Soin siella myos oikeeta Italialaista tiramisua ja kyllahan se nyt oli niin hyvaa et melkeen paas itku!
Firenzen jalkeen oli vuorossa Cinque Terre ja Riomaggioren kyla, merenrannassa luonnonhelmassa ja yks kiehtovimpia paikkoja missa oon kayny tahan saakka. 400 metriset, viinikoynnoksia kasvavat kalliot laskee suoraan mereen ja ne kylat on tokitty vaan sinne valiin niin, etta ne just ja just pysyy siina kalliossa kiinni. Kaikki ne kylat, yhteensa 5 melko samanlaista, koostuu lahinna yhdesta paakadusta, ja sitten hillittomasta maarasta rappuja ja pienia kujia sen kummallakin puolen, ja parkkipaikasta siella kylan paalla. Cinque Terrella kavin myos elamani ekaa kertaa kunnolla patikoimassa, semmosen reippaan 10km yli 30 asteen helteessa ja taydessa auringonpaisteessa. Jalat huuti hoosiannaa kun paasin takas kampille, mutta oli se sen arvosta. Ei semmosia mestoja naa kylla muualla! Cinque Terrelta ei loytyny kavereita samalla tavalla, mut ei se haitannu, oli kivaa ja virkistavaa olla valilla itekseenkin!
Tuo olikin sitten viimenen pysakki Italian puolella ja sunnuntaina kaytin koko paivan matkatakseni Sveitsiin ja sellaseen paikkaan kun Zermatt. Mutta siita lisaa ens kerralla. Zermatt on jo taaksejaanytta elamaa ja tan hetken sijainti on Interlaken, jota lahden nyt tutkimaan ennen pimean tuloa!
HEP!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Ciao from Firenze!
Rooma siis jai taakse, odottamaan ensi kertaa!
Tiistaina, ja samalla viimeisena paivana oli sitten kaikkien matkalaisten iloksi lakko, eli mikaan julkisen liikenteen valine ei kulkenut. Mutta tottakai, kun ollaan kerran italiassa, busseja randomisti pyori ympari kaupunkia matkustajat kyydissa, mutta ei ollu ikina takuuta mihin se menee tai ei mee. Paatin siis valttaa kyseisia vehkeita ja koittaa onneani sen edellispaivasen turistibussin kanssa, johon lippu on siis voimassa 24h. Olin TODELLA onnekas ja loysin sen valiaikasen uuden pysakin (se siirrettiin koska lakkolaiset oli katkassu osan teista) ja paasin siihen bussiin kolme (3!!!!) minuuttia ennen kun mun lippu umpeutu! Joten valtin siis noin 3km kavelyn Vatikaaniin. Vatikaanissa mun hyva onni vaan jatku ja paasin seka sinne Pyhan Pietarin kirkkoon, etta Vatikaanin museoon jonottamatta sekuntiakaan! Kamppis oli kayny edellisena paivana ja jonottanu sinne kirkkoon puol tuntia ja museoon tunnin... ja kauhutarinat kertoo jostain 3 tunnin jonoista... eli ihan huippua!
Se kirkko oli ihan jaatavan iso ja - nojoo - ihan hieno, mutta pari pienta mihin vahingossa eksyin edellisena paivana, sort of had more character. Se museo taas oli melko uskomaton, siel on niiiiiiiiiin paljon niin siistei juttuja ettei niita meinaa uskoo todeks edes kun ne nakee... ja voi vaan miettia kuinka paljon lisaa niissa kaikissa holveissa on. Kylla katolisella kirkolla on rahaa jos jollain. Laitan sit kuvia kun joskus joudan.
Vatikaanista jouduin sit kavella takasin ja matkalla iski nalka pieneen ihmiseen, joten lahin arvalla yhdelle sivukujalle ja paadyin maailman sopoimpaan pikku ravintolaan jollain niista miljoonasta piazzasta, mut turistipaikkojen ulkopuolella. 12 eurolla soin tryffeli-briejuusto bruschettaa, ja jo se maara tryffelia ois Suomessa maksanu vahintaan sen 12e, sit semmosta peruna-mozzarella-parman kinkku paistosta varsinaisen laarin ja join lasin ihan ok valkkaria. Hyva setti! Sit jatkoin matkaa hostellille ja kavelin loppupeleissa varmaan 1,5h, oli niin kuuma ettei vaan jaksanu. Ilta menikin sitten lepposasti tekemalla ei mitaan, pakatessa uudestaan ja istuskellessa kattoterassilla ipodin ja pizzan kanssa. Jostain syysta se kattoterassi toi muistoja eraasta toisesta illasta eraalla toisella kattoterassilla muttaaa... ei siita sen enempaa ;)
Tanaan aamulla jatku sitten matka kohti Firenzea, eli ensimmainen matka talla reililipulla! Juna oli mukava ja nopea ja olin perilla jo ennen kymmenta. Hostellilla tapasin Krystan, johon tutustuin Roomassa jo ja lahdettiin yhessa sitten kohti Pisaa ja kaltevaa tornia, semmosella ihastuttavan tunnelmallisella paikallisjunalla :) Maisemat oli kylla melko henkeasalpaavia, tuijotin vaan ulos ikkunasta koko matkan. Pisassa kaytiin kattoo sita tornia, ja olihan se vino. Sen vieressa oli ihan siisti kirkko ja joku... duomo, mutta juuri muuta siina kylassa ei ollu, joten tommonen pyrahdys riitti ihan hyvin. Takas tullessa jaatiin sitten Firenzen keskustaan syomaan sikahintasta gelatoa ja vaan pyorimaan randomisti ympariinsa. Nahtiin jo jotain nahtavyyksia mut lahinna vaan otettiin chillisti ja vaellettiin vailla paamaaraa. Ja eksyttiin semmosille nahkamarkkinoille missa nain pari melkosen viehattavaa pikkukasilaukkua, ja luulen et mun on pakko kayda huomenna ostamassa yks. En oo kuitenkaan ostanu viela mitaan, ja mulla ei oo mukana semmosta pikkulaukkua mita vois iltasin esim pitaa matkassa... Mut katotaan. Huomenna on vuorossa valtavat maarat Firenze sightseeingia, mutta siita lisaa myohemmin!
Arrivederci for now!
Tiistaina, ja samalla viimeisena paivana oli sitten kaikkien matkalaisten iloksi lakko, eli mikaan julkisen liikenteen valine ei kulkenut. Mutta tottakai, kun ollaan kerran italiassa, busseja randomisti pyori ympari kaupunkia matkustajat kyydissa, mutta ei ollu ikina takuuta mihin se menee tai ei mee. Paatin siis valttaa kyseisia vehkeita ja koittaa onneani sen edellispaivasen turistibussin kanssa, johon lippu on siis voimassa 24h. Olin TODELLA onnekas ja loysin sen valiaikasen uuden pysakin (se siirrettiin koska lakkolaiset oli katkassu osan teista) ja paasin siihen bussiin kolme (3!!!!) minuuttia ennen kun mun lippu umpeutu! Joten valtin siis noin 3km kavelyn Vatikaaniin. Vatikaanissa mun hyva onni vaan jatku ja paasin seka sinne Pyhan Pietarin kirkkoon, etta Vatikaanin museoon jonottamatta sekuntiakaan! Kamppis oli kayny edellisena paivana ja jonottanu sinne kirkkoon puol tuntia ja museoon tunnin... ja kauhutarinat kertoo jostain 3 tunnin jonoista... eli ihan huippua!
Se kirkko oli ihan jaatavan iso ja - nojoo - ihan hieno, mutta pari pienta mihin vahingossa eksyin edellisena paivana, sort of had more character. Se museo taas oli melko uskomaton, siel on niiiiiiiiiin paljon niin siistei juttuja ettei niita meinaa uskoo todeks edes kun ne nakee... ja voi vaan miettia kuinka paljon lisaa niissa kaikissa holveissa on. Kylla katolisella kirkolla on rahaa jos jollain. Laitan sit kuvia kun joskus joudan.
Vatikaanista jouduin sit kavella takasin ja matkalla iski nalka pieneen ihmiseen, joten lahin arvalla yhdelle sivukujalle ja paadyin maailman sopoimpaan pikku ravintolaan jollain niista miljoonasta piazzasta, mut turistipaikkojen ulkopuolella. 12 eurolla soin tryffeli-briejuusto bruschettaa, ja jo se maara tryffelia ois Suomessa maksanu vahintaan sen 12e, sit semmosta peruna-mozzarella-parman kinkku paistosta varsinaisen laarin ja join lasin ihan ok valkkaria. Hyva setti! Sit jatkoin matkaa hostellille ja kavelin loppupeleissa varmaan 1,5h, oli niin kuuma ettei vaan jaksanu. Ilta menikin sitten lepposasti tekemalla ei mitaan, pakatessa uudestaan ja istuskellessa kattoterassilla ipodin ja pizzan kanssa. Jostain syysta se kattoterassi toi muistoja eraasta toisesta illasta eraalla toisella kattoterassilla muttaaa... ei siita sen enempaa ;)
Tanaan aamulla jatku sitten matka kohti Firenzea, eli ensimmainen matka talla reililipulla! Juna oli mukava ja nopea ja olin perilla jo ennen kymmenta. Hostellilla tapasin Krystan, johon tutustuin Roomassa jo ja lahdettiin yhessa sitten kohti Pisaa ja kaltevaa tornia, semmosella ihastuttavan tunnelmallisella paikallisjunalla :) Maisemat oli kylla melko henkeasalpaavia, tuijotin vaan ulos ikkunasta koko matkan. Pisassa kaytiin kattoo sita tornia, ja olihan se vino. Sen vieressa oli ihan siisti kirkko ja joku... duomo, mutta juuri muuta siina kylassa ei ollu, joten tommonen pyrahdys riitti ihan hyvin. Takas tullessa jaatiin sitten Firenzen keskustaan syomaan sikahintasta gelatoa ja vaan pyorimaan randomisti ympariinsa. Nahtiin jo jotain nahtavyyksia mut lahinna vaan otettiin chillisti ja vaellettiin vailla paamaaraa. Ja eksyttiin semmosille nahkamarkkinoille missa nain pari melkosen viehattavaa pikkukasilaukkua, ja luulen et mun on pakko kayda huomenna ostamassa yks. En oo kuitenkaan ostanu viela mitaan, ja mulla ei oo mukana semmosta pikkulaukkua mita vois iltasin esim pitaa matkassa... Mut katotaan. Huomenna on vuorossa valtavat maarat Firenze sightseeingia, mutta siita lisaa myohemmin!
Arrivederci for now!
maanantai 5. syyskuuta 2011
When in Rome...
Noniin, taalla sita ollaan!
Lento oli ajallaan, laukku tuli perille ja lentokentalta loyty bussi melkeen hostellin ovelle, ja halvemmalla kun se juna mita jokapaikassa mainostetaan et kannattaa kayttaa. Taydellista! Ja sain jopa vahan nukuttua koneessa, niin en ollut ihan zombi. Ja bussimatka meni lepposasti kun juttelin vieressa istuvan Celestinen kanssa, han on tuleva diplomi-insinoori Nigeriasta, mut oli vaan ohikulkumatkalla.
Hostellissa en paassy viel huoneeseen ko kello oli jotain 11 ko olin siella ni lahin vaan suoraan kaupungille, vailla mitaan suunnitelmaa ja paamaaraa. Pyorin Terminin aseman nurkilla jonku aikaa, kun yks kundi tuli kauppaan mulle lippua semmoseen kiertavaan turistibussiin.... no ei kiitos! Koska en suostunu ostaan sita lippua silta, niin se pyys mut kahville tien toisel puolel olevaan baariin ja mahan lahin :D Siina istuskeltiin vartin verran ja lopputuloksena se lupas mulle talle paivaa sen lipun ilmaseks ja kutsu kotiinsa perhepaivalliselle... MIELETONTA! :D Francesco myos ohjeisti mut miten paasen helpoiten Colosseumille, joten suuntasin sinne. Ostin lipun Palatine Hillin arkeologiselle alueelle ja pyorin siella aikani, sama lippu kavi myos Colosseumiin ja Forum Romanumiin, oli halvempi kun kummankaan niista oma lippu ja sen avulla pysty kavelee jonojen ohi... taydellista vai mitenka? Palatinen jalkeen hipsin hostellille suihkuun ja muuta ja hain naapurikuppilasta pizzaa, mita myydaan kilohinnalla ja olihan se nyt hyvaa!
Illalla hyppasin "vahan sinnepain" menevaan bussiin ja suuntasin Trastevereen tapaamaan Couchsurfereita, oltiin sovittu tapaaminen Roma forumilla. Missasin sit kuitenkin sen pysakin milla olin AJATELLU jaada pois - ei siis mitaan hajuakaan missa se muka piti olla - ja sit taysin englantia taitamaton, lahemmas satavuotias pappi ystavallisesti kehotti mua jaamaan pois seuraavalla pysakilla :) No, en ma paljoa ollu sivuun menny ja nain ihan siisteja mestoja. Ja kavellessani Tiberin vartta sinne kuppilaan pain, joku keski-ikanen mies SYLKI mun kengille (sil ei ollu omia ni ilmeisesti se oli kateellinen) ja ilmeisesti toivotti mut helvettiin tai muuta yhta imartelevaa :D
Oikee kuppila, Freni e Frizioni joka on Lonely Bibelin mukaan tosi "in" mesta - loyty helposti ja naytti olevan melko in, ihan tukossa siis. Ideana siella oli, etta ostat juoman ja sen jalkeen syot niin paljon ko pystyt niitten ilmasesta buffetista. No, jos viinilasi maksaa 6euroa niin vois helposti luulla, etta se safka on jotain ihan onnetonta... mut EI! Yhteensa 8 eri pastaa, couscousia ja polentaa, paria salaattia, leipaa, hedelmia, jalkkareita... ja sai syoda siis niin paljon ko jakso! Miksei suomessa oo tommosia?! Siel oli ilmeisesti myos ihan huikeet Mojitot koska kaikki joi niita mut en ehtiny testaa kaikelta silta syomiselta.... Sit kaytiin viella vahan syvemmalla Trasteveressa jossain toisessa kuppilassa mika nyt sattu tuleen vastaan. Se on kylla sopo alue, vois kai sanoa etta "aitoa Roomaa". Tapaamisessa oli loppujen lopuks pari paikallista, pari brassia, suomalainen, ruotsalainen ja tanskalainen jaaaa.. jenkki. Saatetaan tavata osan porukan kanssa viela huomennakin illallisen merkeissa.
Tanaan tosiaan sitten hain lipun siihen turistibussiin ja suhailin silla ympari kaupunkia ja kattelin matkalla kaikki tarkeimmat nahtavyydet. Colosseumissa kavin sisallakin ja paasin tosiaan silla eilisella lipulla sen reilun tunnin mittasen jonon ohi. Olihan se aika surrealistista olla siel sisalla, kun on siita pienen ikansa vaan lukenu jostain hissan kirjoista. Ja kaikenkaikkiaan niin onhan taalla aika uskomattomia mestoja! Kavelet vaan jollain pienella kujalla ja yhtakkia kulmantakana on joku mieleton aukio suihkulahteineen ja palatseineen, jotka on niin valkosta marmoria et silmiin sattuu. Mut se taytyy kyl sanoa siita turistibussista, etta ne selostukset on tehty niin vasemmalla kadella etta ONNEKS en todellakaan maksanu siita! Turistin ja travellerin kai erottaa sit siita, et turistit maksaa ihan turhasta ja travellerit kayttaa niita palveluja ilmaseks ;D Iltapaiva meni sitten kierrellessa Piazzoja sita-ja-tata ainakin sata ja sivussa vahan muutakin, laitan kuvia kun paasen johonkin jarkevalle koneelle. Illaksi on tiedossa ilmasta pizzaa hostellilla ja sen jalkeen pitas lahtea Francescon kanssa viinille johonkin, jos pysyn vaan suinkin hereilla niin myohaan. Ootan jo sita, etta saan keskiviikkona istua pari tuntia junassa tekematta MITAAN!
Tassa kaikki talla eraa, nakemiin!
Lento oli ajallaan, laukku tuli perille ja lentokentalta loyty bussi melkeen hostellin ovelle, ja halvemmalla kun se juna mita jokapaikassa mainostetaan et kannattaa kayttaa. Taydellista! Ja sain jopa vahan nukuttua koneessa, niin en ollut ihan zombi. Ja bussimatka meni lepposasti kun juttelin vieressa istuvan Celestinen kanssa, han on tuleva diplomi-insinoori Nigeriasta, mut oli vaan ohikulkumatkalla.
Hostellissa en paassy viel huoneeseen ko kello oli jotain 11 ko olin siella ni lahin vaan suoraan kaupungille, vailla mitaan suunnitelmaa ja paamaaraa. Pyorin Terminin aseman nurkilla jonku aikaa, kun yks kundi tuli kauppaan mulle lippua semmoseen kiertavaan turistibussiin.... no ei kiitos! Koska en suostunu ostaan sita lippua silta, niin se pyys mut kahville tien toisel puolel olevaan baariin ja mahan lahin :D Siina istuskeltiin vartin verran ja lopputuloksena se lupas mulle talle paivaa sen lipun ilmaseks ja kutsu kotiinsa perhepaivalliselle... MIELETONTA! :D Francesco myos ohjeisti mut miten paasen helpoiten Colosseumille, joten suuntasin sinne. Ostin lipun Palatine Hillin arkeologiselle alueelle ja pyorin siella aikani, sama lippu kavi myos Colosseumiin ja Forum Romanumiin, oli halvempi kun kummankaan niista oma lippu ja sen avulla pysty kavelee jonojen ohi... taydellista vai mitenka? Palatinen jalkeen hipsin hostellille suihkuun ja muuta ja hain naapurikuppilasta pizzaa, mita myydaan kilohinnalla ja olihan se nyt hyvaa!
Illalla hyppasin "vahan sinnepain" menevaan bussiin ja suuntasin Trastevereen tapaamaan Couchsurfereita, oltiin sovittu tapaaminen Roma forumilla. Missasin sit kuitenkin sen pysakin milla olin AJATELLU jaada pois - ei siis mitaan hajuakaan missa se muka piti olla - ja sit taysin englantia taitamaton, lahemmas satavuotias pappi ystavallisesti kehotti mua jaamaan pois seuraavalla pysakilla :) No, en ma paljoa ollu sivuun menny ja nain ihan siisteja mestoja. Ja kavellessani Tiberin vartta sinne kuppilaan pain, joku keski-ikanen mies SYLKI mun kengille (sil ei ollu omia ni ilmeisesti se oli kateellinen) ja ilmeisesti toivotti mut helvettiin tai muuta yhta imartelevaa :D
Oikee kuppila, Freni e Frizioni joka on Lonely Bibelin mukaan tosi "in" mesta - loyty helposti ja naytti olevan melko in, ihan tukossa siis. Ideana siella oli, etta ostat juoman ja sen jalkeen syot niin paljon ko pystyt niitten ilmasesta buffetista. No, jos viinilasi maksaa 6euroa niin vois helposti luulla, etta se safka on jotain ihan onnetonta... mut EI! Yhteensa 8 eri pastaa, couscousia ja polentaa, paria salaattia, leipaa, hedelmia, jalkkareita... ja sai syoda siis niin paljon ko jakso! Miksei suomessa oo tommosia?! Siel oli ilmeisesti myos ihan huikeet Mojitot koska kaikki joi niita mut en ehtiny testaa kaikelta silta syomiselta.... Sit kaytiin viella vahan syvemmalla Trasteveressa jossain toisessa kuppilassa mika nyt sattu tuleen vastaan. Se on kylla sopo alue, vois kai sanoa etta "aitoa Roomaa". Tapaamisessa oli loppujen lopuks pari paikallista, pari brassia, suomalainen, ruotsalainen ja tanskalainen jaaaa.. jenkki. Saatetaan tavata osan porukan kanssa viela huomennakin illallisen merkeissa.
Tanaan tosiaan sitten hain lipun siihen turistibussiin ja suhailin silla ympari kaupunkia ja kattelin matkalla kaikki tarkeimmat nahtavyydet. Colosseumissa kavin sisallakin ja paasin tosiaan silla eilisella lipulla sen reilun tunnin mittasen jonon ohi. Olihan se aika surrealistista olla siel sisalla, kun on siita pienen ikansa vaan lukenu jostain hissan kirjoista. Ja kaikenkaikkiaan niin onhan taalla aika uskomattomia mestoja! Kavelet vaan jollain pienella kujalla ja yhtakkia kulmantakana on joku mieleton aukio suihkulahteineen ja palatseineen, jotka on niin valkosta marmoria et silmiin sattuu. Mut se taytyy kyl sanoa siita turistibussista, etta ne selostukset on tehty niin vasemmalla kadella etta ONNEKS en todellakaan maksanu siita! Turistin ja travellerin kai erottaa sit siita, et turistit maksaa ihan turhasta ja travellerit kayttaa niita palveluja ilmaseks ;D Iltapaiva meni sitten kierrellessa Piazzoja sita-ja-tata ainakin sata ja sivussa vahan muutakin, laitan kuvia kun paasen johonkin jarkevalle koneelle. Illaksi on tiedossa ilmasta pizzaa hostellilla ja sen jalkeen pitas lahtea Francescon kanssa viinille johonkin, jos pysyn vaan suinkin hereilla niin myohaan. Ootan jo sita, etta saan keskiviikkona istua pari tuntia junassa tekematta MITAAN!
Tassa kaikki talla eraa, nakemiin!
lauantai 3. syyskuuta 2011
All my bags are packed, I'm ready to go...
So, after planning and dreaming for 9 years it's finally happening... Interrail! In about 4 hours I need to wake up, head to Helsinki-Vantaa airport and board on a plane to Rome - City of Seven Hills. Then on Wednesday the 7th I will hop on a train and see what happens and from where I find myself. :)
Allthough packing is the thing I hate the most and which I'm really not good at, I think I did pretty ok. My backpack weights 10,8kg and it's not full, so it's tolerable to carry around and still has some space for souvenirs from the way.
Like said, first stop is in Rome and after that the plan is that there really isn't any. I have a rough routemap in my head and some planned stop-overs of course, but in between I'll just do what feels good. And if I meet some interesting people on the way, I might just join them. All in all I'm gonna stick to Western Europe mostly. After the train ticket expires, I might either come home or continue my travels in Spain, we'll see how life turns out :)
Originally I was supposed to go travelling with someone, but then life happened, travelling didn't. However, I'm happy to go by myself cause then I'm free as a bird and can do whatever I want, whenever I want. And for sure I'm gonna meet some awesome people on the way and get great contacts :) I've done quite a bit travelling solo, so I'm used to it. Two things I hate though; you don't have anyone to share the little details with, and you have to eat in the restaurants alone... But I'm sure I can manage :)
Now, it's time to get some sleep. Adventure waits!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)