lauantai 1. joulukuuta 2012

Just another day...



7.10 soi kello
7.25 jaksan vihdoin nousta
7.40 oon vaatteet päällä, hampaat pestynä laahustamassa aamupalalle
8.00 lyö kirkonkellot työmatkalla
8.05 alotan sämpylätehdas: leipä halki melkeen kokonaan, alakanteen kalasoosi, yläkanteen majoneesi, väliin salaattia, hodaripussiin ja pakkiin
8.30 toinen käsipari liittyy linjastoon
8.50 kolmas käsipari saapuu ja homma alkaa toimia
10.30 +500 sämpylää valmiina
11.15 vielä enemmän sämpylää valmiina, aika vaihtaa ruisleipään ja toistaa sama
11.46 vahdinvaihto Helenin kanssa ja kaupan kautta kämpille
12.00 alkaa tilitystenpurku
12.45 tilitykset tehtynä ja myynnit lähetettynä ylemmille tahoille
12.55 alan vääntää myyntilukujen seurantataulukkoa
14.09 oon ehkä puolessa välissä...
14.15 päätän luovuttaa tältä erää ja syön välipalaa. Takas torille pitää mennä kolmeksi....
14.20 välipala
14.40 kohti toria
15.00 pikkunäppärien toimistojuttujen jälkeen työvermeet päällä asennossa ja asemassa
20.30 liikun ensimmäisen kerran kassan ja ruoan annostelijoiden väliltä vessaan
21.00 alan laskeen pohjakassoja
21.45 pohjakassat laskettu
22.00 kotona ja alan purkamaan päiväraportteja
22.30 raportit jotakuinkin tulkittu
22.45 tuijotettuani exceliä vartin päätän, että tänään teen vaan lyhyen päivän ja jatkan tilityksiä huomenna

Huomenna alkas työt klo 16 ja sitä ennen pitäs tehä kahen viikon työvuorolista, maksaa 20 ihmisen palkat, tehdä 4 päivätilitystä ja 4 viikkotilitystä ja 4 kuukaudenpäätöstä, rakentaa juomamyynnin seurantataulukko excelillä, tehdä uudet ruokalistat jaaaaaaa... no en nyt just muista.

Niin joo, ja ne 500 sämpylää ei tavallaan ihan riittäny. Myytiin 1300.


561943_426730590688517_151909470_n_large

torstai 29. marraskuuta 2012

Ansaittu vapaapäivä

Current location: Still Hannover

Viikon verran takana ja reilu 3 edessä. Ehdottomasti elämäni rankin viikko, mutta ehdottomasti myös mielenkiintosin ja opettavaisin.

Lauantai ja sunnuntai meni rakentaessa, koristellessa ja organisoidessa. Mitä enemmän pääsin perille käytännönasioista ja siitä, mitä mun pitäis tehdä, sitä enemmän pihalla olin. Teen suorittavaa vuoroa ruoka- ja juomakassalla, jonka lisäks mulla on hirvee määrä kaikenlaista toimistohommaa. Vastaan tilauksista myyntipuolelle, paikallisten palkkojen maksusta, käteislaskuista ja kaikesta neljän kassan päivittäisestä rahaliikenteestä meille, ulos ja pankkiin. Sen lisäks hoidan yhtä ja toista juoksevaa asiaa ja välillä tuntuu että oon täällä kaikille vähän ko äiti. Mesu on ollut poissa pelistä useamman päivän sairastumisen takia, toinen kokki sai kännissä  pataan ja oli sen takia pois ja pikkasen meinas alkaa torikojut kaatuun niskaan. Työpäivät on siis alkanu siinä aamu kymmeneltä ja loppunu puolen yön paikkeilla, joten tänään oon viettäny ansaittua vapaapäivää shoppailun,  syömisen ja lorvailun merkeissä. Huomenna takas sorvin ääreen.

Rädyn Seppohan se oli, joka eräänä hiukkasen huonona hetkenä totes että "Saksa on paska maa".... I AGREE!!! Mistä mä alottaisin... Täällä kaikki toimii käteisellä. KAIKKI! Edes ruokakaupassa ei välttämättä käy kortti, saatika että missään ravintolassa. Torilla jopa tavarantoimittajille pitää maksaa käteisellä, samoin työntekijöiden palkat. Pankkiautomaatit tottakai on sit ihan helvetin vaikeita löytää eli ihan mieletön yhtälö. Tekee elämästä hirveen hankalaa ihmiselle, joka ei oo tottunu kantaa senttiäkään käteistä mukana ikinä. Ja mites noi pankit sitte... mä luulin jotenki, että rahojen laskeminen on niitten työtä mutta eeeeeeeeeeeiiii se niin mee. Kun viet rahaa talletettavaks tilille, sulla pitää olla setelit valmiiks niputettuna tietylle summalle. Kolikot pitää olla valmiiks rullattuna tietylle summalle. Ja silti se rahojen sinne vieminen kestää ihan saatanan kauan, kun ne tottakai pitää sitten siellä laskea uudestaan. Anteeks, mutta minkä takia te teetätte mulla ylimäärästä työtä ja teette sen sit ite uudestaan? MIKSI!?!!!?! Täällä ei toimi Katsomo, eikä Ruutu, eikä Netflix. Täällä ei näytetä duppaamattomia ohjelmia telkkarissa, eikä leffateatterissa. Tääl on pahaa jogurttia, joko semmosta aspartaamimössöä mikä kirvelee suussa TAI semmosta voihin verrattavaa jänkkiä. Se jälkimmäinen kyllä maistuu hyvälle, mut ei jogurttia kuulu pureskella! Täällä maistuu hanavesi ihan Tuusulanjärvelle.

Mut on täällä hyviäki asioita. Kaupasta saa Marabouta. Tääl on Hollisterin kauppa. JA PRIMARK!! Tääl on pakko syödä hedelmiä, koska ei oo jääkaappia mihin ostaa mitään muutakaan. Mulla on kolikko- ja setelilaskurit. Bisse on hyvää ja täältä saa myös siideriä. Ja päivä päivältä opin lisää saksaa ja sen mitä tällä hetkellä osaan ulostuleminen helpottuu.

Viikko on ollu pitkä ja takki on aika tyhjä. Pieni pää on niin sekasin, ettei oikeen saa jäsenneltyä asioita tekstimuotoon. Jahka elämä täällä - toivottavasti - hiukan tasaantuu, koitan kirjottaa jotain kiinnostavampaa. Sekä itelleni, että teille.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Maailmanvalloitus jatkuu!

Current location: City Hotel, Hannover, Germany

Kaikenlaisia juttuja sitä pienen ihmisen matkalle osuukin! Seuraavan kuukauden tuun siis pitämään residenssiä tässä edellä mainitsemassani hotellissa, ehkä maailman pienimmässä hotellihuoneessa. Ihan söötti tää kyllä on ja ajaa asiansa. En nyt saa tähän mitään kuvia näköjään, koska mun puhelin ei suostu yhteistyöhön tän läppärin kanssa. Kattokaa facebookista.

Jos nyt joku vielä ei tiedä mitä teen täällä, ni töitä. Joulumarkkinoilla oon joku muka-päällikkö. Tulin vasta tänään, joten huomenna selviää konkreettisemmin mitä mun pitäs oikeesti tehä. En puhu saksaa, mut ei mun tartte. Oon niin ihana, et pärjään ilmanki.

Mua pelotti ihan hirveen paljon lähtöä edeltävänä päivänä, ei oo varmaan koskaan pelottanu niin paljon. Ees sillon ekalla Englannin reissulla, tai sit aika vaan kultaa muistot. Pelko ja Kontinen myös vie mun yöunet, mut otin sit viime yönä omassa sängyssä tuplana takasin, kyllä maistu <3 Eilen siis matkasin jo Levin kotoa Tuusulan kotiin ja tänään tänne.

Ekaa kertaa ikinä meinasin Köpiksessä myöhästyä vaihtolennolta jonku ihme ajatuskatkoksen takia, don't ask. Istuin tyytyväisenä Starbucksissa evästämässä kun yhtäkkiä kuulutettiin viimesiä matkustajia Hannoverin lennolle. HUPS! Onneks portti oli näköetäisyydellä, joten vahingoilta vältyttiin. Henkiset vahingot oli tosin edessä ihan pian.... Se lentokone... Paperilennokit on isompia kun se!! Mun matkalaukku on isompi kun se!! Sardiinirasia on isompi kun se!! Tartti suurennuslasin että ylipäänsä löysi sen vehkeen sieltä lentokentältä!! A P U A !! Olin ihan varma, et eessä ois tunti ihan helvetillistä turbulenssivuoristorataa joka päättyy varmaan kuolemaan.... Mut pakko todeta näin jälkikäteen, hengissä selvinneenä, että olipahan ehkä tasasin kyyti koskaan. Tosin onhan se nyt melko erikoisen tuntusta kun vielä ilmassa ollessa kesken nousua tuntee kun se kone kiihdyttää. Ekaan varttiin en uskaltanu myöskään liikkua milliäkään, koska epäilemättä se kone ois menettäny tasapainonsa ja joutunu hallitsemattomaan laakakierteeseen, niinku Tomppa Top Gunissa. Paluumatkalla on eessä vielä lyhyempi lento, että saa nähä millä tulitikkuaskilla sitä sit lennetään. Mun matkalaukku tulee sillä kertaa saleen bussilla perässä..

Tänään ei vielä ollu mitään velvollisuuksia, mut käytiin Svenin kans kyllä tutustumaan tuleviin työhuudeihin. Huominen on aikaa saada paikat kasaan, sunnuntaina tulee lehdistö ja maanantaina on avajaiset. Ja tottakai myös tutustuin meidän kantakuppilaan oluen merkeissä. Ja olipahan hyvää.

Huomenna henksubreku klo 8 (yrjöttävän aikasta) ja siitä se lähtee! Palaan astialle!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Biker Mice from Mars

Well folks, it's been a while. Again!

Me!

Viimeks oon vouhottanu edessä olevasta moottoripyöräreissusta läpi Euroopan, joka nyt on ollu takanapäin jo kolmisen kuukautta ja Hangon kesäkin vetelee jo viimeisiään. Alotin kerran jo kirjottamaan siitä reissusta, mutta jonkun tuntemattoman errorin takia koko teksti muuttu käsittämättömäksi htmlkoodikoodisiansaksaksi, joten se siitä sitten. Kertailen kuitenkin jotain reissun huippukohtia, sekä hyviä että huonoja.

Reissukaverin mieliksi päätin ilmottaa meidän pihalla, kun piti nousta pyörän selkään ja lähteä kohti Vuosaaren satamaa, että mua pelottaa AIVAN. HELVETISTI! Melkonen luottamuslause kun pitäs toisen kyydissä istua seuraavat 2 viikkoa. No, pelotti tohon viereiseen liikenneympyrään saakka :) Ensimmäiset pari päivää oli toki vähän jäykkää ja kankeeta, mutta sitten siihen pyörän liikkeeseen tottu eikä sitä enää ajatellu.

Laiva oli... no, erilainen kun mihin me Itämeren risteilijät ollaan totuttu. Baarit oli ihan pieniä ja ne suljettiin puolilta öin, mutta juomat niissä oli perusristeilijään verrattaessa puoli ilmasia. Buffet oli ainoa tarjolla oleva ruoka ja melko samaa settiä kun risteilijöillä, vähän suppeempana vaan. Nälkää ei kuitenkaan tarvinnu siis nähdä.

Ensimmäisestä illasta saakka tunsin pyhää vihaa mun kenkiä kohtaan ja eräänä sadepäivänä jossain päin Itävaltaa paiskoinkin niitä pitkin huoltoaseman pihaa kunnon Pikky Myy kohtauksessa ja ilmotin jatkavani matkaa pelkissä villasukissa. Kokemuksesta voin siis kertoa, että kun maiharit kerran kastuu sisältä, ne vaan ei enää kuivu. Ei, vaikka ne ois 12 tuntia täynnä sanomalehteä tulikuuman patterin päällä. Ja kun varpaat on koko ajan ihan jäässä, on elämä muutenki aika huonosti.

Vesisade ja moottoripyöräily ei varsinaisesti oo kovin kiva yhdistelmä ja se ajaminen paskassa kelissä alkaa tympiä, paljon ja äkkiä. Mutta kun se aurinko vihdoin kaivautuu esiin sieltä pilven takaa niin kaikki huolet ja murheet unohtuu samointein ja toteet vaan, että tää on parasta mitä oot ikinä tehny.


Sadepäivän jälkeen aurinkokin näyttäyty

Ajettiin myös lumen keskellä

Navigaattori on matkalaisen paras ystävä ja navigaattorin paras ominaisuus on lyhyimmän reitin esitys. Se vie ihan uskomattomiin paikkoihin ja pienimmillekin kinttupoluille keskelle omenatarhoja, viinitiloja ja maalaiskylän mukulakivipäällysteisiä kauppatoreja.

Ylipäänsä tollasessa ns. hitaassa matkailussa nautin ehkä eniten niistä vaihtuvista maisemista, se oli reililläkin mun lempparia, vaan tuijottaa ikkunasta ulos. Mut mikä parempaa, nyt pystyit pysähtymään ja ihmettelemään aina kun jotain mielenkiintosta osu kohalle! Oli myös mahtavaa seurata itseään vihreämmän reissaajan reaktioita ja innostusta kaikesta uudesta ja erilaisesta. Ja ne Alpit, voi ne Alpit! Se on melko sanoinkuvaamatonta, kun näät ne ekaa kertaa horisontissa ihan yhtäkkiä.

Myöhästyttiin hotellista 2 kertaa, ja kummallakin kerralla ku ihmeen kaupalla päästiin kuitenkin sisään nukkumaan. Toisella kerralla onnistuttiin kaivamaan sen lafkan puhelinnumero netistä (koska meillä TIETENKÄÄN ei ollu sitä, ja se mikä oli varaustiedoissa oli väärä) ja omistaja tuli päästää meidät sisälle, otti pyörän autotalliin yöksi ja jätti meille koko hotellin yleisavaimet, että päästään hakeen kaupasta ruokaa. Toisella kerralla meitä ootti lappu ja puhelinnumero ovessa ja soitettaessa ne kerto jemmanneensa avaimen kukkapurkin taakse ja kehotti menemään sisään sivuovesta. Vaikee uskoa, että nykymaailmassakin ihmisiin vielä luotetaan noin paljon. Yhdessä guesthousessa omistajamummo ei edes ymmärtäny, että oltiin tehty varaus, eikä se ollu tullu ikinä perille, eikä se puhunu sanaakaan englantia, mut silti pärjättiin ja saatiin aamiaista oikeaan aikaan. Ihania ihmisiä!

Saksassa yks pariskunta pyysi meidät kahville keskeltä moottoritietä. Ajo vierelle ja näytti "Want some coffee?" lappua auton ikkunasta. No, lähettiinhän me ja istuttiin niiden kotona kahvin ja pullan ääressä pari tuntia. Ihan mielettömiä tyyppejä!! Lähetettiin niille kiitoksena vieraanvaraisuudesta suklaata ja viinakaapin täytettä ja just tuli kirje sieltä takaisin päin ja kutsu uudestaan kylään. :)

Kaikin puolin ehdottoman huikee reissu, joka kasvatti pyöräkuumetta ihan älytön! Ens vuonna toivottavasti uudestaan, joko kyytiläisenä tai omalla pyörällä :)


Reissun ainoa suunniteltu kohde, Auschwitz

Itävallan Lake District

Hitlerin Kotkanpesällä Baijerin huipuilla

Hissillä kuuhun!

2,2km kesäkelkkarataa edessä, VIHDOIN!!

Olihan ne poroja pienempiä, mutta vitsi kun tuli kotoisa olo

Reissun huippukohta

Pikku Myy Liechtensteinissa





tiistai 29. toukokuuta 2012

Time to go again...

So it's been a while... Since I was last here I've pretty much stayed put in Levi and worked my ass off to afford some more travelling. Levi in general was one sort of a journey and a really good one. I worked, a LOT, I met some awesome people and made some lifetime friends I'm sure, I had a fling or two, I saw so many bands, I got my first freckles from the spring sun in the slopes and just enjoyed my time. So much so that I will be returning, atleast for one more season, come winter again. :) Next stop in life is Hanko, which is the perfect summer location. Got a taste of it last Sunday and can't wait to be back!

However... before settling down - if 3 months can be called that - it's time to hit the road again. LITERALLY. Since I will be travelling with something that looks like following..







I COULD drive the thing myself of course, but I won't and that's why I need to take this other character with me. A is an old workmate and he's been my carrot (like peas and carrots-carrot) for awhile now. But not in a relationship-y kinda way!

I bought myself a brand new biker jacket and trousers, borrowed a helmet and cloves from cousin J and manage to find an ancient pair of military boots so I'm ready! Packing is not worrying me too much this time, since now it's only for 2 weeks and most of the time I will be wearing the driving gear anyway. And maybe, just maybe, I'm getting better at it!!

I don't even know where the whole idea came from but the main goal for this trip has been to visit Auschwitz, the Nazis concentration camp dating back to World War II and that's where we are heading first. Come Saturday the Finnlines ferry will take us to Gdynia, Poland and from there we drive down to Krakow and Oswiecim. After that it's an open road. However we took the World War II theme a little further and plan to visit Hitler's hideaway place Eagle's Nest in the German Alps and maybe another camp near Munich. Let's just see where 2 weeks can take us. But I'm sure it's gonna be magnificent.


lauantai 18. helmikuuta 2012

20.1.2012

Alkaa päästä lomatunnelmaan...   

En ees enää tiiä monta päivää ollaan oltu täällä, tai oikestaan ees et mikä päivä on.
Sunnuntaina ei tehty oikestaan mitään, oli sen verta raskas matka, mut käytiin kuiten syömässä Red Lobsterissa maailman parhaita grillattuja katkarapuja valkosipulikastikkeessa. Se kastike on hullun tulista ja siin on niin paljo vaosipulia, et haisee varmaan viikon, mut se vaan on niin tautisen hyvää. Ja ravintolana lobsteri on ihan ässä; aika harvassa on sellaset paikat missä kahen vuoden tauon jälkeenkin sut vielä toivotetaan tervetulleeks halaamalla, koko omistajaperheen toimesta.

Maanantaina edelleenkään ei tehty oikeen mitään, se oli semmonen totuttelu päivä. Käytiin toki uimassa merikilpikonnien kans ja jäin muutaman kerran vähän aallon jalkoihin ko ne oli vähän isoja, mut kesä onneks kuivaa. Jossain on ollu ilmeisesti kunnon myrsky kun tääl on aallot ihan hervottoman kokosia, ei tartte ees aatella mitään surffaamista ennen ko ne rauhottuu. Käytiin juttelee vuokraamossa parin kundin kans ni ne vaan totes et ihan turha lähtee koittaa, se on ko pesukone teille.

Tiistaina aalto ongelma edelleen jatku, eli se niistä vesileikeistä, ja uiminenki oli kiellettyä. Tehtiin sit semmonen reilu viiden kilsan aamulenkki rannalla ja se alko meneen melkein jo urheilun piikkiin, mut onneks vaan melkein. Tavattiin sil reissul myös uus eläinlaji, semmonen liskokala. Aika ovela, se näytti kyl kalalta mut sil oli etujalat ja se meni kallioo pitkin eteenpäin jotenki silleen sivuttain kiemurtelemalla ja se osas hyppii ihan hullui matkoi. Varmaan joku dinosauruksen jälkeläinen! Iltapäiväl bongattiin myös rantabaari mis on hammockit, joten sinne suuntaan viel joku iltapäivä torkuille ja jaffalle.

Edellisestä päätellen tänään on siis niin paljon kun keskiviikko. Aallot on pienenemään päin, mut vieläkään ei alottelijoita suosivia, joten päätettiin pitää retkipäivä. Sami lähti meille kuskiks ja ajettiin eka Kosgodan turtlesfarmille eli siis kilppareitten orpokotiin. Se on semmonen hyväntekeväisyydellä ja lahjotuksilla pyörivä lafka johon kätään talteen kilpparin munia ja niitä sit haudotaan ja kuoriutumisen jälkeen ne otukset pietetään isoissa altaissa 3-4 päivää et niitten kuori kovettuu ja linnut ja kalat ei niin helpolla voi syyä niitä kun ne vapautetaan. Luonnon oloissa kuoriutuvista kilppareista selviää noin prosentti, mutta noitten farmien ansiosta jopa 25% poikasista jää henkiin. Tietenkään ne kaikki ei elä sataa vuotta ja kasva metrisiks, mut kuitenki. Siel oli hoidettavana myös verkkoihn tarttuneita ja siitä vammautuneita kilppareita, jotka ei enää pärjäis luonnossa. Ja pari albiinoa. Tekevät siis todistettavasti hyvää työtä. Seuraava etappi oli semmonen yrttitarha, mis kerrotaan kaikista luonnon lääkkeistä mitä tääl käytetään, aika mieletöntä jos ne kaikki mistä ne puhu niin oikeesti toimis, ei paljo huvittais enää kemikaalisia pillereitä popsia. Ostettiin sieltä jotain citronella vahaa, minkä pitäs auttaa hyttysen puremiin. Mul on aik ärhäköitä ne, levinny ihan mustelmiks ja viittä vaille et tuleeks vesikellot vai ei. Toivotaan siis et se töhnä auttaa ni ei tartte paketoida koko koipea. Viimenen etappi oli kuukivikaivos. Ei todellakaan mitään inhimillistä hommaa! Ne on 21 metriä syvissä kuiluissa, mistä jatkuu noin 7m pitkä käytävä maanalle ilman sähköä, kynttilän valossa, ja kaivaa käsin sitä hiekkaa. Tyypillinen, lähes päivittäinen ongelma on et sieltä käytävästä loppuu niitten kynttilöiden takia happi ja ne työmiehet pyörtyilee sinne.... Ja vaan siks et turistit sais ostaa nättejä koruja. Mul on omat veikkaukseni siitä, ettei niitten liksakaan todellakaan oo mikään päätä huimaava. Tosin sitä kivee on maaperäs tosi paljon ja jalokivien löytyminenkään ei oo lainkaan tavatonta. Takas ajeltiin taas semmosia kärrypolkuja pitkin et heikompia ois hirvittäny ja kaikkein kapeimmal tiel pystyy tuleen jopa bussi vastaan. Suomessa ees puolta isommalle tielle ei bussit menis, eikä ne täällä oo mitenkään ratkasevasti pienempiä kooltaan kuitenkaan. Illalla oli viel kummien illanvietto Blue Shadows ravintolassa, jossa paikallinen bändi soitti musiikkia hyvin meksikolaistyyppisesti ja hyvin epämääräsine tulkintoineen.... melodiasta kuiten yleensä tunnisti biisin, jos nyt sanoista ei ihan. Ja Elvistä raiskattiin taas sen verta urakalla, et välil piti koittaa vuotaako korvista verta. Ei vuotanu. Söin elämäni ensimmäistä - ja varmaan myös viimestä - kertaa barracuda pihviä ja oli kyllä melkosta. Koostumukseltaan mä sijoittaisin sen johonki ylikypsän tonnikalapihvin ja possunfileen välimaastoon. Se varmaan ois yhtä lihaisaa ko tonnikalapihvi, jos sen jättäis mediumiks, mut tollain kypsänä mallina se oli melko puinen. Maku oli TOSI kalainen. Siis miettikää miltä kala maistuu, miten siin on semmonen oma arominsa, ja kertokaa se kymmenellä. Ja sit viel et tuntuu ko söis jotain kuivaa lihaa.... Melkonen yhistelmä. Se maku oli muutoin tosi mieto, mut aromi oli kyl äärimmäisen merellinen. En oikeen osannu loppuviimeeks päättää, et tykkäsinkö vai en, mut jos joskus muulloin tulee eteen valinta haita, barracudaa vai katkarapuja niin ainakaan se ei osu enää siihen barracudaan. Hai mul taitaa olla viel testaamatta, ehkä sitäki viel tälle reissua vois koittaa. 

Jos teistä kuitenki joku tänne ikinä eksyy niin suosittelen pysymään katkaravuissa ja mustekalassa, sillon ollaan turvallisilla vesillä. Kana.... no ne ilmeisesti kärsii täällä anoreksiaa ja annoksien ominaispiirteenä on et niis on luutja jänteet mukana. Mitään pihvejä ei oo tullu ikinä testattua. Ja toki riisit, nuudelit, curryt ja chop suet (ilman sitä kanaa) on ihan toimivia settejä. Pastat ja pizzat kannattaa unohtaa suosiolla, ko nää ei osaa ni nää ei osaa! 

Tääl voitas myös olla ihan super ekologisia ja antaa kaikille vähänkään turistisoituneille alueille suuntaaville semmoset vuokraruokalistat panttia vastaan jo kentällä, jonka vois sit lähteissä palauttaa. Meinaan ko näät yhen listan, oot nähny ne kaikki. Numerot niitten annosten perässä saattaa sillon tällön hieman vaihdella, mutta kuka niitä laskee ko kaikki maksaa kuitenki alle viis euroa.

Loppuviikolle ois luvassa reissu johonki viidakkoon ja vesiputouksille, paikalliset ryyppäjäiset ja kyläilyreissu kummitytön kotiin. Ja jos sinne surffaamaanki pääsis.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Uudet matkustusluokat: comfort ja eläintarha

Viimenen virhe lähtee reissuun pakettimatkalla, turistiluokan lennolla. Palvelu ihan käsittämättömän hidasta: yölento, kone valmiiks myöhässä ja "myöhäinen päivällinen" tarjottiin n. Klo 2, jonka jälkeen ilosesti myytiin vielä taxfree-tuotteita ja juomia. Penkkejä oli tottakai ahdettu koneeseen kymmenen riviä enemmän kun mitä sinne inhimillisten olojen saavuttamiseks mahtuis, joten tämmösellä taskUkokosellakin meinas olla tuskasta mahtua olemaan. Onnea kaikki kaks metriset! Virallinen herätys ja aurinkoa kirkkaammat matkustamovalot sytytettiin - ja asiasta vielä kuulutettiin aivan tavattoman ylipirteästi - kymmeneltä sri lankan aikaa....... EI TULLU MIELEEN ET KELLO ON PUOL SEITTEMÄN SUOMESSA JA OLLAAN SYÖTY ILLALLISTA KAHELTA!?!!!? Tän jälkeen tottakai kesti lähemmäs tunti, ennen ku se aamiainen osu meän kohalle. Karjalanpiirakka näytti sen verta pelottavalta et en uskaltanu ees haarukkaa siihen iskee, nakit muistutti koostumukseltaan lähinnä perunamuussia ja pyttipannu oli säästösyistä maustettu ketsupin sijaan edellisillan pastakastikeella...

Täs vaihees onneks oli enää laskeutuminen jäljellä, mikä vois enää mennä vikaan, right? No, tottakai  kuuliaisten mennävuosien kanariansaarten keihäsmatkalaisten tapaan katsomo repes valtaisiin aplodeihin esityksen päätyttyä.... Tai siis... ilahtuneisiiin taputuksiin kun TÄLTÄKIN lennolta selvittiin hengissä.... Jos kentän seinässä ei ois lukenu "Welcome to Sri Lanka" niin oisin kyllä menny ohjaamosta kysymään et onks ne vitun puusilmät tuonu meät kanarialle.

Kaiken tän kruunas tottakai oppaan tositärkeet ja hurjankiinnostavat kohdekertomukset bussimatkan aikana. Oon kyllä vähän pettyny et yhteislaulua ei ollu. Eikä ees sitä virallista tervetulotilaisuutta missä tarjotaan ne tervetulodrinkit mihin on salaa lurautettu vähän kossua sekaan et ihmiset ees vähän rauhottus.