lauantai 18. helmikuuta 2012

20.1.2012

Alkaa päästä lomatunnelmaan...   

En ees enää tiiä monta päivää ollaan oltu täällä, tai oikestaan ees et mikä päivä on.
Sunnuntaina ei tehty oikestaan mitään, oli sen verta raskas matka, mut käytiin kuiten syömässä Red Lobsterissa maailman parhaita grillattuja katkarapuja valkosipulikastikkeessa. Se kastike on hullun tulista ja siin on niin paljo vaosipulia, et haisee varmaan viikon, mut se vaan on niin tautisen hyvää. Ja ravintolana lobsteri on ihan ässä; aika harvassa on sellaset paikat missä kahen vuoden tauon jälkeenkin sut vielä toivotetaan tervetulleeks halaamalla, koko omistajaperheen toimesta.

Maanantaina edelleenkään ei tehty oikeen mitään, se oli semmonen totuttelu päivä. Käytiin toki uimassa merikilpikonnien kans ja jäin muutaman kerran vähän aallon jalkoihin ko ne oli vähän isoja, mut kesä onneks kuivaa. Jossain on ollu ilmeisesti kunnon myrsky kun tääl on aallot ihan hervottoman kokosia, ei tartte ees aatella mitään surffaamista ennen ko ne rauhottuu. Käytiin juttelee vuokraamossa parin kundin kans ni ne vaan totes et ihan turha lähtee koittaa, se on ko pesukone teille.

Tiistaina aalto ongelma edelleen jatku, eli se niistä vesileikeistä, ja uiminenki oli kiellettyä. Tehtiin sit semmonen reilu viiden kilsan aamulenkki rannalla ja se alko meneen melkein jo urheilun piikkiin, mut onneks vaan melkein. Tavattiin sil reissul myös uus eläinlaji, semmonen liskokala. Aika ovela, se näytti kyl kalalta mut sil oli etujalat ja se meni kallioo pitkin eteenpäin jotenki silleen sivuttain kiemurtelemalla ja se osas hyppii ihan hullui matkoi. Varmaan joku dinosauruksen jälkeläinen! Iltapäiväl bongattiin myös rantabaari mis on hammockit, joten sinne suuntaan viel joku iltapäivä torkuille ja jaffalle.

Edellisestä päätellen tänään on siis niin paljon kun keskiviikko. Aallot on pienenemään päin, mut vieläkään ei alottelijoita suosivia, joten päätettiin pitää retkipäivä. Sami lähti meille kuskiks ja ajettiin eka Kosgodan turtlesfarmille eli siis kilppareitten orpokotiin. Se on semmonen hyväntekeväisyydellä ja lahjotuksilla pyörivä lafka johon kätään talteen kilpparin munia ja niitä sit haudotaan ja kuoriutumisen jälkeen ne otukset pietetään isoissa altaissa 3-4 päivää et niitten kuori kovettuu ja linnut ja kalat ei niin helpolla voi syyä niitä kun ne vapautetaan. Luonnon oloissa kuoriutuvista kilppareista selviää noin prosentti, mutta noitten farmien ansiosta jopa 25% poikasista jää henkiin. Tietenkään ne kaikki ei elä sataa vuotta ja kasva metrisiks, mut kuitenki. Siel oli hoidettavana myös verkkoihn tarttuneita ja siitä vammautuneita kilppareita, jotka ei enää pärjäis luonnossa. Ja pari albiinoa. Tekevät siis todistettavasti hyvää työtä. Seuraava etappi oli semmonen yrttitarha, mis kerrotaan kaikista luonnon lääkkeistä mitä tääl käytetään, aika mieletöntä jos ne kaikki mistä ne puhu niin oikeesti toimis, ei paljo huvittais enää kemikaalisia pillereitä popsia. Ostettiin sieltä jotain citronella vahaa, minkä pitäs auttaa hyttysen puremiin. Mul on aik ärhäköitä ne, levinny ihan mustelmiks ja viittä vaille et tuleeks vesikellot vai ei. Toivotaan siis et se töhnä auttaa ni ei tartte paketoida koko koipea. Viimenen etappi oli kuukivikaivos. Ei todellakaan mitään inhimillistä hommaa! Ne on 21 metriä syvissä kuiluissa, mistä jatkuu noin 7m pitkä käytävä maanalle ilman sähköä, kynttilän valossa, ja kaivaa käsin sitä hiekkaa. Tyypillinen, lähes päivittäinen ongelma on et sieltä käytävästä loppuu niitten kynttilöiden takia happi ja ne työmiehet pyörtyilee sinne.... Ja vaan siks et turistit sais ostaa nättejä koruja. Mul on omat veikkaukseni siitä, ettei niitten liksakaan todellakaan oo mikään päätä huimaava. Tosin sitä kivee on maaperäs tosi paljon ja jalokivien löytyminenkään ei oo lainkaan tavatonta. Takas ajeltiin taas semmosia kärrypolkuja pitkin et heikompia ois hirvittäny ja kaikkein kapeimmal tiel pystyy tuleen jopa bussi vastaan. Suomessa ees puolta isommalle tielle ei bussit menis, eikä ne täällä oo mitenkään ratkasevasti pienempiä kooltaan kuitenkaan. Illalla oli viel kummien illanvietto Blue Shadows ravintolassa, jossa paikallinen bändi soitti musiikkia hyvin meksikolaistyyppisesti ja hyvin epämääräsine tulkintoineen.... melodiasta kuiten yleensä tunnisti biisin, jos nyt sanoista ei ihan. Ja Elvistä raiskattiin taas sen verta urakalla, et välil piti koittaa vuotaako korvista verta. Ei vuotanu. Söin elämäni ensimmäistä - ja varmaan myös viimestä - kertaa barracuda pihviä ja oli kyllä melkosta. Koostumukseltaan mä sijoittaisin sen johonki ylikypsän tonnikalapihvin ja possunfileen välimaastoon. Se varmaan ois yhtä lihaisaa ko tonnikalapihvi, jos sen jättäis mediumiks, mut tollain kypsänä mallina se oli melko puinen. Maku oli TOSI kalainen. Siis miettikää miltä kala maistuu, miten siin on semmonen oma arominsa, ja kertokaa se kymmenellä. Ja sit viel et tuntuu ko söis jotain kuivaa lihaa.... Melkonen yhistelmä. Se maku oli muutoin tosi mieto, mut aromi oli kyl äärimmäisen merellinen. En oikeen osannu loppuviimeeks päättää, et tykkäsinkö vai en, mut jos joskus muulloin tulee eteen valinta haita, barracudaa vai katkarapuja niin ainakaan se ei osu enää siihen barracudaan. Hai mul taitaa olla viel testaamatta, ehkä sitäki viel tälle reissua vois koittaa. 

Jos teistä kuitenki joku tänne ikinä eksyy niin suosittelen pysymään katkaravuissa ja mustekalassa, sillon ollaan turvallisilla vesillä. Kana.... no ne ilmeisesti kärsii täällä anoreksiaa ja annoksien ominaispiirteenä on et niis on luutja jänteet mukana. Mitään pihvejä ei oo tullu ikinä testattua. Ja toki riisit, nuudelit, curryt ja chop suet (ilman sitä kanaa) on ihan toimivia settejä. Pastat ja pizzat kannattaa unohtaa suosiolla, ko nää ei osaa ni nää ei osaa! 

Tääl voitas myös olla ihan super ekologisia ja antaa kaikille vähänkään turistisoituneille alueille suuntaaville semmoset vuokraruokalistat panttia vastaan jo kentällä, jonka vois sit lähteissä palauttaa. Meinaan ko näät yhen listan, oot nähny ne kaikki. Numerot niitten annosten perässä saattaa sillon tällön hieman vaihdella, mutta kuka niitä laskee ko kaikki maksaa kuitenki alle viis euroa.

Loppuviikolle ois luvassa reissu johonki viidakkoon ja vesiputouksille, paikalliset ryyppäjäiset ja kyläilyreissu kummitytön kotiin. Ja jos sinne surffaamaanki pääsis.