perjantai 21. helmikuuta 2014

Kiireinen viikko

Mä VIHAAN tätä laitetta. En vaan saa kuvia toimimaan, niin kestäkää nyt sit pelkkää lätinää.

Oon tän viikon aikan lähteny Rotoruasta ja myös palannu sinne takaisin, tosin oikestaan vaan nukkumaan. Maanantaina hypättiin aamubussiin (aijoo, hengailin viikonvaihteen yli yhen Kanadalaisen mimmin kanssa, jos en oo maininnu. Löydettiin toisemme yhen kolmannen tahon kautta couchsurfingissa) kohteena Waitomo "Population 20. Not 20 000, just 20." ja siinä tuppukylässä olevat luolat. Kuullostaa ehk semi tylsältä - miks mönkii koko päivä luolassa kun voi maata biitsillä ja katella surffareita - mutta se on yks tän maan hypetetyimmistä matkailunähtävyyksistä niin olihan se nyt pakko käydä kattoo. Eikä siinä vielä kaikki. Ne ite luolat ei oo ees se juttu, vaan niissä luolissa asuvat madot. Kyllä, maksoin 91 taalaa + majotuksen + bussin ja kävin kattoo luolissa matoja... Onneks ne nyt kuitenkaan ei ollu mitään ihan perinteisiä kotimaisia kastematoja, vaan kiiltomatoja joita elää niis luolissa tuhansia ja miljoonia ja näyttää siltä ko olisit jossain avaruudessa keskellä tähtisumua. Siel luolassa mennään veneellä jokea pitkin ja katto on täynnä niit kiiltäviä ötököitä, joista tulee semmosta sinistä valoa ni on se aika huikee mesta. Kyseisellä $91 lipulla päästiin yhteensä kolmeen luolaan, joista kaikki on toinen toistaan isompia ja upeempia tippukiviluolia ja kahesta niissä on myös niitä matoja. Kaikissa oli myös opas mukana, joka kerto niiden luolien löytämisestä ja ylipäänsä alueen historiasta. Jos saisin tähän niit kuvia ni näyttäisin, et oli siel ihan siistiä. :)

Bussiyhteyksien takia tosiaan palasin sieltä vielä yheks yöks Rotoruaan ja keskiviikkona teinkin päiväreissun Hobbitoniin. Hobbiton on siis se paikka, missä Hobitit asuu. Se on rakennettu yksityiselle farmille 15000 lampaan keskelle ja siel on yhteensä 47 Hobittikoloa. Koko paikka rakennettiin alunperin LOTRien kuvaamista varten väliaikaisista, helposti purettavista materiaaleista, koska tekijänoikeuksien takia oli tarkotus, että kaikki LOTR lavasteet hävitetään kun kuvaukset loppuu. Hobbitonistakin osa ehittiin osa purkaa, mut sit tuli rankkasateet ja sinne ei vaan millään päästy ja osa niistä lavasteista jäi olemaan. Sen farmin omistajat alko saamaan kyselyjä, et voisko niitä hobittikoloja tulla kattomaan ja sen seurauksena alotettiin prosessi niiden säilyttämiseks ja muuttamiseks matkailukohteeks. Hyvä sinänsä, että sittenhän tehtiin elokuvat myös Hobitista ja osa lavasteista oli näin ollen jo valmiina. Tässä vaiheessa kaikki uudet ja myös olemassaolevat kolot rakennettiin pysyvistä materiaaleista ja niitä ei oo enää tarkotettu purettavaksi. Aluetta laajennetaan koko ajan ja lisätään yksityiskohtia, eli siellä ei enää näytä ihan samalta kun niissä leffoissa. Siel on myös ihan mielettömät puutarhat, joissa on oikeita ruokakasveja ja ne kaikki käytetään hyödyks alueen ravintoloissa jne. Hellyyttävä paikka ja mielenkiintosta tietoa leffojen taustoista, kannatti käydä sielläkin. Kamerassa on karsimisen jälkeen vielä 100 kuvaa Hobbitonista, mutta plataan niihin myöhemmin.

Hobbitonin jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa etelämmäksi ja tulin siis keskiviikkona Taupoon, jossa oon edelleen huomiseen saakka. Torstaina oli maailman eniten jännittävä päivä, kävin laskuvarjohyppäämässä!!! Tandemhyppy 15000 jalan korkeudesta kirkkaan pinkistä lentokoneesta krapulaisen kiwin kanssa kevensi pankkitiliä aika lailla, mutta oli parasta mitä oon koskaan tehny. Harkitsin vakavasti tänne jäämistä ja koko lopun reissubudjetin kuluttamista laskuvarjohyppyihi! Ennen ku sain ne hyppyvarusteet päälle, olin niin hermona et en oo varmaan ollu ikinä, mut heti ko alko tapahtuu ni kummasti sitä vaan rauhottu.. Ei muuta ko koneeseen ja kohti korkeuksia. Nousu kesti noin 20min, jonka aikana 12000 jalan kohalla heitettiin pari tyyppiä ulos koneesta ja jatkettiin matkaa. Loppunousun aikana joutu käyttää myös happinaamaria, kai se menee niin nopeesti et ilmanpaine ei ehi tasaantua yhtään. Oikeessa korkeudessa vaan luukku auki ja yhtäkkii istuinki siin reunalla jalat koneesta ulkona. Se tilanne menee vaan niin nopeesti ettei siinä kohti enää tajuu eikä ehi pelätä. Minuutin vapaapudotuksen ja reilu 6 minuutin liitelyn jälkeen oltiin taas vakaasti maanpinnalla ja olin lähös heti uudestaan. Tästä prosessista on myös olemassa sekä kuva, että videomateriaalia eli todisteet löytyy!

Jotta elämä ei ois viikonloppua kohden kääntyny liian tylsäks kävin vielä perjantai aamuna heittää parinkymmenkilsan vaelluksen Mordorissa Mount Doomin rinteillä ja nyt on vähän reidet hellänä. Korkeuseroa on reitin korkeimman ja matalimman kohan välillä n. 1,2km, että joutu siellä vähän kiipeemään. Mukava auringonpaiste ja aukko otsonikerroksessa vielä takas sen, ettei vilu päässy yllättämään. Maisemat oli kohallaan ja keli kaikin puolin täydellinene lie i ollenkaan hullumpi reissu. Vaellusmaastot Eteläsaarella senku paranee ni nyt on tulikoe suoritettu ja uskaltaa lähtee siellä jatkamaan.

Tänään on ollu sadepäivä ja sen johdosta ehkä ansaittu en-tee-mitään-päivä. Huomenna jatkuu matka kohti Pohjoissaaren viimeistä etappia ja maan pääkaupunkia Wellingtonia.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Rotorua and really bad eggs

Siis tiiättekö sen Pirates of The Carribbean kohtauksen, missä Jack Sparrow hyräilee jotain "and really bad eggs" kappaletta ja kattelee kompassia, mikä osottaa vaan sinne minne oikeesti haluut mennä? That's exactly how I feel! Kaikkialla haisee mädille munille ja kompassi näyttää juuri sinne minne oikeasti haluan mennä... Mutta, saadakseni jännitystä elämään, aion jatkaa matkaa hyvinkin eri suuntaan.

Rotorua on ehkä parisen sataa kilsaa Aucklandista etelään Pohjois-Saaren sisäosissa, eli valtameren aallot on nyt hetkeks taaksejäänyttä elämää. Tää kylä kuitenkin on järvenrannalla, että kovin kauas vesielementistä en silti lähteny. Ihastuttavan kirkasvetisen järven lisäks täällä on paljon kiehuvaa mutaa, kuumia lähteitä, sateenkaaren värisiä mineraalilampia ja reikiä maassa, mistä vaan nousee höyryä koko ajan. Ja sokerina pohjalla.... The Smell. Maankuoresta purkautuu noiden kaikkien edellämainittujen asioiden kautta koko ajan ilmaan rikkikaasua ja koko tää paikka haisee ihan mädiltä kananmunilta. Eikä pelkästään siis ilma, vaan myös esimerkiks lakanat ja vuodevaatteet. Viehättävää eikö vaa?

Rotorua on tosi lähellä mannerlaattojen yhtymäkohtaa, joka tekee tästä alueesta siis tosi vulkaanisesti aktiivisen ja maan kuori on tällä alueella normaalia ohuempi. Kerta en oo mikään geologi enkä expertti, niin en nyt yritä esittää mitään numeraalisia faktoja asioista. Kattokaa googlesta. Kun siis ei liioin välitä siitä hienoisesta tuoksusta, niin tää vulkaanisuusasia on ihan hirveen jännittävä ja tääl on kaikkea siistiä nähtävää sen takia. Perjantaina vietin pari tuntia Wai-O-Tapun Thermal Parkissa kattelemassa siis kiehuvaa mutaa, geysireitä ja erivärisiä lampia. Lisäks siel ihan joka paikassa maa vaan randomisti höyrys ja ne kolot oli värjääntyny rikistä semmoseks neonkeltaseks.

Eilen aamulla käytiin toisella thermal alueella, jonka keskellä on maori-kylä eli vähän niinku kaks kärpästä yhellä iskulla. Whakarewarewassa asuu edelleen lähes sata maoria, jotka on paikalla alunperin asuneen heimon jälkeläisiä. Asukkaat toimii myös oppaina vierailijoille ja kahesti päivässä siellä on perinteinen tanssi- ja lauluesitys. Kyläläiset edelleen hyödyntää maansa luonnolista lämpöä ja takapihoille on rakennettu maahan höyryuuneja ruuanlaittoa varten. Niissä on luontasesti 180-240 astetta lämmintä ja ihmiset tekee niissä joka päivä ruokaa. Lisäks niillä on siellä Champagne Pool, jossa on kuumaa, kristallinkirkasta vettä ja jossa voi keittää hedelmiä ja kasviksia. Hajustaan huolimatta se vesi ei oo siis myrkyllistä, vaan jopa päinvastoin. Ei sitä suositella juotavaks, mutta voi siinä ruokaa laittaa ja paikalliset tykkää myös kylpeä siinä, kunhan se ensin johdetaan kylpypaikalle altaisiin ja se vähän viilenee. Kylän rajojen ulkopuolella on myös maan aktiivisimmat geysirit, jotka purkautuu noin kerran tunnissa. Toinen niistä, Pohutu, on myös käsittääkseni Uuden-Seelannin korkein geysir ja se voi nousta jopa 40m korkeeks.

Yritettiin myös lähtee illalla ulos, mut se ei menny ihan niin smoothisti ko vois ajatella. Ensinnäkin mentiin ostaa viiniä kaupasta, eikä saatu, koska ulkomaalaisia ajokortteja ei hyväksytä henkkareiks vaan ainoastaan passi.... Typerää!!! Sama myös baareissa, eikä mua tosissaan kiinnosta kanniskella passia mukana ympäriinsä jos lähen ulos. No Taylor oli kuitenki reipas ja käveli sinne uudestaan hakemaan sen viinin, joten se ongelma ratkes. Mentiin sit yhteen pubiin - Pig and Whistle - kuuntelee livemusiikkia ja aateltiin, et ku bändi lopettaa ni vaihetaan paikkaa kerta se oli aika kallis. No... Seuraavaks ravintolaliikkeeks valikoitukin sit McDonalds koska MIKÄÄN täs kylässä ei ole auki, ei edes lauantai iltasin. Aika käsittämätöntä, kun kuitenkin tää mainostaa itteään Uuden-Seelannin Las Vegasina... Ainoo selitys sille voi olla motellien ja hotellien määrä suhteessa paikallisiin ihmisiin, koska mitenkään muuten tätä kyl ei voi yhdistää Vegasiin. Positiivisena asiana voidaan nähdä se, et aamulla ei ollu krapulaa ja rahaakin säästy kun ei ollu mitään missä käyttää sitä.

Tänään nukuttiin pitkään (yli yheksään) ja tehtiin aamupäivällä ei-mitään. Iltapäivällä lähettiin parin intialaisen couchsurfing tyypin kanssa patikoimaan Red Wood Forrestiin kaupungin ulmopuolelle ja oli ihan hyvä reissu. Kevyehkö iltapäivä lenkki ja nätit maisemat ni mikäs siinä. Ja autokyyti kohteeseen!

Huomenna jatketaan matkaa Waitomoon kattelee luolia, jotrn illaks ois ohjelmassa lähinnä rinkan pakkaamista ja skypetreffit.

En tiiä miks en saa niitä kuvia tänne toimimaan, kait se johtuu tästä tabletista :(

And to sum it up...

I've spend the last 3 days in a place called Rotorua in the central part ot North Island. This is very thermal active and vulcanic area and it smells like sulfa(?) everywhere - most of us would just call the smell "really bad eggs" since it truly smells like rotten eggs.

Thanks to the smelly stuff however there's a lot of cool things to see around. I went to a thermal park where you walk in the middle of a really active area full of steaming holes, bubbling mud pools, geysirs and ponds and lakes in all rainbow colours from different minerals. Absolutely amazing stuff!! I also visited a maori village, which is located in one of the thermal areas and the local guide explained how they still use the warmth of the earth for cooking and heating. They also have naturally boiling water just on they back yard that they use for communal bathtubs, which are quite common among the maoris.

We also wanted to go out for a bit here, since we had the time without missing anything on the next day, but it didn't work that well. First we couldn't get any wine from the store without our passports, foreign drivers licence are not accepted as valid ID... Ridigilous, since who wants to be carrying their passport around when going out for a night?!? Later on we found out that there is absolutely no nightlife whatsoever in this town and found only ONE pub open with quite expensive drinks. So, we found ourselves in McDonalds before midnight and in bed by 1am... Not so wild night out after all, but saved us some money.

Today we slept in and went for a walk to the Red Wood Forest in the afternoon with couple indian guys we found from couchsurfing. It was a nice stroll in the middle of the huuuuuge trees.

Tomorrow it's time to take off again so tonight is all about packing and skyping, since I have no idea when I'm gonna have wifi again. Next stop is Waitomo Caves!

perjantai 14. helmikuuta 2014

No niitä kuvia...


Kuvien lisääminen ei näin tabletilla oo ihan kauheen yksinkertasta ja vaatii nähtävästi vähän opettelua ja hyviä hermoja, mutta ehkä mä ennen kotiinpaluuta vielä osaan...
Siihen saakka yrittäkää pärjätä sillä, mitä tarjotaan. Tässä siis muutama otos Bay of Island risteilyltä.



Dinner time...

Kuten sanottu, ruma, mutta sympaattinen. The Rock


Cook's Cove, Bay of Islands

Kuten sanottua, baarissa oli tarjolla laatutuotteet







torstai 6. helmikuuta 2014

Auckland, New Zealand

Noniin... Edellisissä teksteissä esiintyy bucketlistia, countdownia, to do listia ja pohdiskelua siitä, kuinka se lähteminen ei ehkä ookkaan niin helppoa... No, ei se kyllä ollukaan, mutta täällä sitä ollaan. Maailman toisella puolen ja oikeasti kaukana kotoa.

Lentoja kesällä varatessani valitsin lyhyimmän mahdollisen matkustusajan eli n. 32 tuntia reitillä Helsinki-Lontoo-Hong Kong-Auckland ja näin tuoreesta kokemuksesta todettakoon, että ei se ollu läheskään niin kaameeta, mitä pelkäsin. Lontooseen kuljetti kotoisasti Finnair ja siitä eteenpäin Cathay Pacific. Lontoo-HK ja HK-Auckland lennot kestää molemmat about 12 tuntia, mut leffa tarjonta oli laaja, kone pidettiin pimeenä ja turha kärryjen kans ravaaminen jätettiin pois ja ruokakin oli ihan siedettävää. Jokainen nyt osaa kuvitella, miten herkullista puoli vuorokautta lämpökaapissa pidetty munakas, missä on mukana savulohta todellakaan ei ole... No mut anyhow, hengissä perillä. Kentältä bussi kaupunkiin kesti puolisen tuntia ja pysäkki oli muutama sata metriä hostellilta. Jotta kuitenkaan ei sujuis liian helposti niin olin perillä aamu ysiltä ja huoneenhan luonnollisesti saa vasta iltapäivällä. Onneks olin nukkunu koneessa.

En tiedä oonko se vaan mä vai käykö sitä usein, mut eka päivä kohteessa tuntuu aina olevan vaan totaalisen paska. Johtunee matkaväsymyksestä ja jännityksestä ja mistä lie, mutta eipä tälläkään kertaa paljon kaavasta poikettu. Kävin pyörimässä kaupungilla ja kattelemassa merta ja aurinkoa ja suoritin jotain pakollisia ostoksia, kuten adapteri, ruoka jne. Kuten kunnon turisti matkailija konsanaan vierailin myös matkailuinfossa ja keräilin nipun kaikenlaisia lippusia. Lippusten selailun jälkeen kävin sit tänään varaamassa itelleni lauttakyydin Waiheke Islandille ja kylkeen 4h kestävän winetastingretken. En tietenkään myönnä olevani mainonnan uhri, vaan pidän yllä ammattitaitoani ja tutustun paikallisiin tuotteisiin! Huomenna siis uppoudun viinin ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäinen päivä kohteessa kuitenkin tuli päähänsä jo puoli kaheksalta kun uni vei voiton, joten päivään numero kaks olikin sit ihan aiheellista herätä jo aamu kolmelta. Ai mikä jetlag? Aamu seittemään mennessä olin ostanu lipun Aucklandin Sealifeen ja jo ennen yheksää menossa sinne haibussilla! Kyllä, sillä bussilla oli hain pää! Koska oon orjautunu älypuhelimeeni niin mulla tottakai on siitä kuvia, mutta koska ipad ja koska samsung niin enhän mä nyt saanu niitä siirrettyä tähän masiinaan... Koitan lisää ne, kuten kuvat haikaloista ja Nemoista ja Pingviineistä joskus kuhan hermot kestää.

Siinäpä ne ekat päivät. Kello on kuus illalla ja olisin aivan valmis nukkumaan, mut pakko valvoa ainaki ysiin, et sais jotain tolkkua tähän elämään hiljalleen. Ajatuskaan ei kulje yhtään eli en nyt osaa ees kertoa mitään mielenkiintostakaan... Maanantaihin saakka mulla on täällä Aucklandissa majotus ja sen jälkeen ei hajuakaan mitä teen. Husband Kontinen jätti mulle perinnöks bussimatkoja niin ne sit käyttöön, jos ei muuta ilmineeraannu.

Nyt meen leikkii salaattia ja laskee minuutteja yheksään et saan alkaa nukkua.