Yks koko reissun ehdottomia kohokohtia on kyllä ollu vierailu Barossa Valleyn viinilaaksoon. Barossa Valley sijaitsee Etelä-Australiassa vähän Adelaidesta pohjoiseen. Laakso on vain 25 kilometriä pitkä, mutta mahduttaa mailleen noin 80 viinitilaa pikkuruisista massiivisiin (Jacob's Creek, Penfolds... Kuullostaako tutuilta?) ja kuutisenkymmentä näistä on avoinna vierailijoille. Kesät alueella on kuivia ja kuumia ja talvet suhteellisen viileitä. Alueen punainen päärypäle on Shiraz, jota Grenache seuraa hyvänä kakkosena, valkoisista taas Riesling on ehdottomasti suosituin ja Semillon lienee seuraavaksi kasvatetuin.
Viivyttiin Barossa Valleyssa kaks yötä, joista eka asuttiin leirintäalueella mökissä ja toinen paikallisen viininviljelitän Andyn luona. Andy on myös tositv-julkkis; pääsiäisen jälkeen tääl alkaa pyörii "When love comes to town"-deittiohjelma johon Andy oli salaa ilmotettu ja johon sit lopulta päätti osallistua. Idea siin on vähän vastaava ko Maajussille morsiammessa, et laatuviihdettä on taatusti tarjolla. Ja ihan vähän ehkä saatettiin asiasta sille kuittailla.
Alueella on retkiä tarjolla joka lähtöön ja kaikki pyrkii tarjoamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa, mikä yleensä johtaa siihen, että on vaan kiire ja mihinkään ei ehi keskittyä eikä mistään ehi nauttia. Vähän sillain se ainakin Waiheke Islandilla meni back in the days Aucklandissa. Nyt oltiin kuitenkin siitä ihastuttavassa tilanteessa, että meillä oli oma auto, vapaaehtoinen kuski ja paikallinen opas! Parhautta!
Homma toimii siis niin, että marssit sisään valitsemas viinitilan "cellardoor"sta ja ennen ko ehit ees moikata niin sulle on lyöty käteen maistelulista ja nenän eessä on eka lasi viiniä oottamassa. Sen jälkeen saat sitte omaa tahtia maistella niin montaa viiniä listalta kun haluat, siinä järjestyksessä kun haluat ja työntekijät samalla kertoo sulle niistä ja juttelee sun kanssa mukavia joko aiheesta, tai aiheen vierestä. Sit ko oot maistanu kaikki haluamas viinit, sanot kiitos näkemiin ja toistat saman viereisellä tilalla. Ja mikään ei siis maksa mitään etkä oo velvotettu ostamaan mitään. Kuinka huikeeta?!??!?!!! Seittemästä kellarista kuudessa saatiin aivan loistavaa, yksilöllistä palvelua, mielettömiä suosituksia ja paljonpaljon tietoa. Ainoastaan yhessä paikassa meitä kohdeltiin asenteella "nää on taas jotain persaukisia backpackereita, jotka ei tajua asiasta helvettiäkään ja on täällä tasan ilmasen viinan perässä". Kaikkialla muualla taas kun tuli puheeks, että oon ravintola-alalta ja teen töitä viinien kanssa, saatiin yleensä vielä maistaa jotain extrahyvää, joka ei kuulu normaaliin maistatukseen ollenkaan. Todella jees! Osa tiloista oli alueen suurimpia kun taas osa ihan pieniä perheyrityksiä, jotka myy lähes kaiken viininsä itse suoraan kellaristaan.
Jokaisella tilalla oli jotain hyvää ja jos en olis reppumatkailija, olisin epäilemättä kuluttanu pienen omaisuuden vähän kaikenlaisiin viineihin. Yhden pullon kuplivaa jälkkäriviiniä jouduin ostamaan ja tuolla se edelleen rinkan uumenissa odottaa sopivaa paikkaa ja sopivaa seuraa päästäkseen tarjolle. Ehottomasti mielenkiintosin uus tuttavuus oli kuohuva punaviini, joka on Barossassa kohtuu yleistä ja siinäkin rypäleenä pääosin Shiraz. Mua epäilytti suuresti, että voiks se muka oikeesti olla yhtään mistään kotosin, mutta yllätyin kyllä positiivisesti siitä kuinka toimiva juttu se oli. Tavalliseen kuohuvaan verrattuna se varmasti monen mielestä ois ihan liian tunkkasta ja tuhtia eikä mullekaan sitä montaa lasillista uppois, mutta näkisin sen oivana kaverina esimerkiks juustoille.
Kohokohta oli kuitenkin meidän kellarihyppelyn aamu, jolloin tavattiin Andy, joka siis toimi meille paikallisoppaana ja isäntänä toiselle yölle. (<3 Couchsurfing) Hänellä on alueella oma pieni viinitila ja koska sadonkorjuu oli vielä käynnissä, halus hän näytää meille miten homma toimii ja mistä se viini oikeen tulee. Ajeltiin siis Andyn maille, kiivettiin leikkuupuimurin kokosen viininpoimijakoneen katolle kiikkumaan ja lähettiin kohti viinejä. Siellä yläilmoissa sit ihmeteltiin ja ihasteltiin seuraava tunti, kun kone näppärästi ravisti rypäleet irti köynnöksistä ja ne siirty kuljettimella traktorin lavalle ja koneen perästä pöllys lehtisilppua. Kuullostaa ja näyttää aika brutaalilta hommalta, mutta melko ehjin nahoin sieltä koneesta tulee ulos niin rypäleet kun käynnöksetkin.
Ihan ensteks parhainta ois ollu päästä johonki viinitilalle töihin sadonkorjuun ajaks, mutta se nyt ei mitenkään aikataulullisesti onnistunu, koska tulin Australiaan kesken satokauden. Näin ollen myöskään ens vuonna ei mahdollisuutta oo, koska mun viisumi näppärästi myös päättyy kesken satokauden. Too bad. Ehkä jonain syksynä vaikka Euroopassa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti