Melbournen syksy saikin sitten väistyä Cairnsin trooppisen loppukesän tieltä. Jopa niinkin trooppisen, että piti sitten ihan hurrikaaniks heittäytyä. Lähtöaamuna kun kattelin Saapuvien lentojen tietoja Cairnsin kentän nettisivuilta sain todeta, että meidän koneen lisäks kaks muuta konetta aiko enää lentää koko kaupunkiin ja kaikki muut lennot oli peruttu. Mieleen hiipi pieni epäilys siitä, että näinköhän haluan sitte olla yhessä niistä ainoista itsemurhahakuisista koneista, jotka sinne vielä aikoo laskeutua... No mentiin kuitenkin R:n kaa kentälle kattelee mitä tapahtuu. Ei siellä lähtöalueella tuntunu henkilökuntakaan tietävän että lähteekö koneet vai eikö lähe ja mikä kone on menossa mihinki. Meän lähtöportti muuttuu vikan tunnin aikana kahesti, boarding alotettiin, keskeytettiin ja alotettiin taas uudestaan. Yks toinen lento sai sen samaisen tunnin aikana kolme boarding aikaa vuoronperään myöhemmäks ja aikasemmaks ja aina ne hetken päästä peruutettiin. Yhen kerran jo kuulutettiin matkustajia portillekin, mut sit huomattiin et ai hups ei meillä ookkaan ees konetta tällä portilla... Huoh mitä sekoilua! Huomaako, että kyseessä on halpisyhtiöt?!!?!?
Cairnsissa lasku oli kuitenki yllättävän pehmeä ka oltiin turvallisesti perillä matkatavaroinemme. Vastassa oli sadetta ja tuulta, mutta ei vielä mitään katastrofin aineksia. Katastrofin ainekset meinattiin kyllä saada kasaan sillä, että hostellilla meille kerrottiin, et kaikki ruokakaupat ja suurinosa ravintoloista on jo sulkenu ovensa ja aukasee ne seuraavan kerran YLIHUOMENNA, sikälimikäli se hurrikaani on siinä vaiheessa jo ohi... GREAT! Ennusteena seuraavalle päivälle oli rankkasadetta, infernaalista tuulta ja tulvivia teitä ja kehotus pysyä hostellilla ja välttää ulkonaliikkumista. Illan kruunas ehottomasti se, että meän hostelli oli kaamee bileluola, mun huoneessa ei toiminu ilmastointi ja asukkaiden keski-ikä oli 19 ja keskimääränen promilleluku 4. Ai että!! Tässä vaiheessahan siis tiesin jo, että mun alunperin seuraavana aamuna alkava sukelluskurssi oli siirretty alkamaan seuraavans päivänä, jos sää niin sallis. Ja se sukelluskurssi oli tasan ainoo syy miks olin koko Cairnsissa. Löydettiin kuitenki avoinna oleva bottleshop ja pari siideriä turrutti sen verran, et ekasta illasta selvittiin.
Seuraava päivä meniki sit melkolailla neljän seinän sisällä myrskyä paossa. Selvittiin kyllä ennusteita vähemmällä, vaikka tuulta ja sadetta kyllä koko päiväks riittikin. Sähköt kuitenki toimi eikä ainakaan keskusta alkanu tulvimaan ja hyvä niin. Bileet jatku yhtä äänekkäinä suoraan mun ikkunan ulkopuolella kun edellisenäkin päivänä, mut ilmastointi sentään mystisesti heräs henkiin. Silti vihasin kyllä sinä päivänä elämääni enemmän ko pitkään aikaan ja päätin välttää viimeseen asti noita bilehostelleja loppureissulla. Oon ihan liian vanha sellaseen!
Ja mitä siihen trooppisuuteen tulee niin sitä se juurikin oli. Myrskystä huolimatta taiko siitä johtuen lämpöä oli yötä päivää +30 ja ilmankosteus varmaan 150%. Siihen sitte 6 ihmistä kuuden neliön huoneeseen asumaan ja rikkinäinen ilmastointi ni ai että. Tuli paha olo ko pelkästään hengitti siel huoneessa! Lämmöstä en kyllä valita vaan aivan tyytskärinä tungin farkut ja pitkähihaset rinkan alimmaiseks ja kaivan ne sieltä toivottavasti seuraavan kerran sitten, kun lentolipun päivämäärä täsmää olemassa olevasn päivämäärään ja lipussa lukee Helsinki-Vantaa. Kyseinen päivämäärä ei oo vielä tiedossa, mutta tiedän sen tulevan alkuperäistä suunnitelmaa äkkiämmin. En kyllä valita siitäkään, että päivät Cairnsissa oli luetut, Great Barrier Reef otti meät vastaan tyynenä ja aurinkoisena ja sen jälkeen matka jatku kohti lämmintä, mutta vähemmän kosteeta etelää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti