torstai 13. lokakuuta 2011
Kovaa ja korkeelta
Mul ei oo nyt mitään oikeeta päivitettävää, mut oli pakko kirjottaa jotain koska must on niin päättömän siistiä, et oon 10 000km etelä-ruotsin yläpuolella lentsikassa ko postaan tätä. Tää kai sit on sitä nykyaikaa :)
maanantai 10. lokakuuta 2011
When Paris sneezes, Europe catches cold. (~Metternich~)
Yöjuna Pariisiin oli melko mielenkiintonen kokemus. Otin paikan termillä "couchette" jotka on kuuden hengen osastoissa ja josta ymmärsin että ne saa makuuasentoon ja joka makso reililipun haltijalle 20€. Normaali sänky aamiaisella ja omalla kylppärillä ois ollu 30€ kolmen hengen hytissä. Päätin siis säästää... Ja joo, tyyny ja peitto oli olemassa ja se oli kyllä makuuasennossa, mutta kova ko ois nukkunu periaatteessa lattialla ja ehkä 50cm leveä ja niin korkeella, etten ylettäny laittaa kamoja sinne ees kädet suorana ja siel oli käytännös mahdoton istua kun se oli niin matala. Tikkaat oli mallia epävarma ja ne irtoili telineestään samalla ko niitä kiipes, joten pääseminen tuohon niin sanottuun sänkyyn kävi lähinnä extreme urheilusta. Juna oli ihastuttavan vanha ja tunnelmallinen, toisin sanoen koliseva, rämisevä ja kovin epätasanen.... Osa sen pyöristä oli varmaan kulmikkaita. Unet jäi siis melko kevyiks ja totesin vain, että onpa hyvä ettei tullu useammin korvattua hostellia tällä ratkasulla, kun ei se kerta ollu ees halvempi.
Aamulla kuitenki löysin itteni Pariisista ja koska mun jatkojuna lähti saman päivän iltana, niin päätin viedä laukun etukäteen jo sille asemalle säilytykseen kun se oli siinä suht lähellä. No, luggage storagen löytäminen siltä asemalta kestikin sit kaks kertaa niin pitkään ko sinne pääseminen, koska henkilökuntakaan ei tuntunu tietävän missä se on ja miten sinne pääsee. Lokeroiden käyttäminen oli lähes ydinfysiikkaa ja ohjeet tottakai vaan ranskaks... Lopulta rinkka oli kuitenkin lootassa lukkojen takana ja seuraava haaste oli Pariisin metro, mistä mun muistot ei ollu kovin positiivisia... Sen kans tulin kuitenkin tällä kertaa hyvin toimeen ja ilahduttavasti asemalta meni suora juna kaupungin toiselle laidalle mihin halusin katakombeja tutkimaan.
Pariisissa ehkä ekaa kertaa huomas turistien paljouden ja ekaa kertaa jouduin jonottamaan johonki nähtävyyteen, en tosin onneks kauaa. Ne katakombit on siis rakennettu ihmisten hautaamista varten, kun maan päällä ei oo tilaa ja en tiiä, ehkä ne haluu säästää tavalliset hautausmaat joilleki tärkeille tyypeille, niinku Jim Morrison. Ensin mentiin 130 rappua maan alle, jossa haisi kosteelle ja homeelle ja sen jälkeen kohti tunneleita. Kiveenlouhittuja, pimeitä, kylmiä ja kosteita tunneleita erittäin pelottavine säkkipimeine sivuhaaroineen vaellettiin semmonen puolisen kilsaa, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. 11 000 000:n pariisilaisen luut on tuotu sinne ja niistä on rakennettu semmosia "koristeellisia" seinämiä niitten käytävien varrelle käyttäen sääriluita ja pääkalloja, ja loppu luusilppu on heitelty sinne taakse sekalaiseks kasaks... Onpa kunnioittavaa!! Mutta seuraava puol kilsaa joka puolella on sua itteäs korkeampi luumuureja, joista pääkallo toisensa perään tuijottaa sua... Aika hyytävää oikeesti! Mut kokemisen arvonen, eipä meillä kotosuomessa ihan tollasia oo.
Tietämättömille kerrottakoon, että en siis pidä Pariisista vähääkään, oon aina saanu siitä huonoja viboja, mut se nyt sattu matkanvarrelle niin tarjosin sille uuden mahdollisuuden. Kaupungin kunniaks sanottakoon, että nyt en pidä siitä vähän vähemmän.... mutta ei se edelleenkään meikän ykköskohde oo jatkoa aatellen. Katakombien jälkeen menin metrolla Notre Damelle, jonka metroasema on edelleen ko viljasiilo ja haisee homeelle, mutta sentään se oli maalattu ihmisystävällisemmäks semmolla kullanhohtosella maalilla entisen turtlesvihreen sijaan. Maanpinnalla tein raffin arvion mikä suunta on Louvrea ja Eiffel tornia kohti ja suuntasin sinne päin, mutta kiertoreittiä päästäkseni eroon pahinmasta turistimassasta. Bongasin söpön ja ihmismäisen hintasen kahvilan ja söin erittäin ranskalaisittain patonkia briejuustolla ja oliiveilla ja millälie, mut oli hyvää. Jälkkäriks yritin edelleen hyvin ranskalaisittain metsästää creme bruleeta, mutta ne makso timantteja, joten tyydyin suklaa flan:iin yhestä artisaanileipomosta ja olipa kyllä hyvää :) Sen leipomon vierestä löysin myös taivaallien kenkäkaupan, joka itessään nosti Pariisin osakkeita huomattavasti, vaikken mitään voinu ostaakkaan... Kävin kuvaamassa itteni niitten Louvren lasipyramidien kanssa ja suunnittelin käveleväni Eiffel tornille asti, mut mitä turhia, oon käyny siellä kajesyi ni en jaksanu. Louvren vieressä on semmonen puisto/puutarha, jonka toisessa päässä on joku obeliski, joten käppäilin siellä. Sen obeliskin ympäristö oli täynnä jotain telttoja, ja yhtäkkii tajuun et joka puolel on huippumalleja ja lehtitoimittajia ja valokuvaajia ja tyyppejä, jotka saleen on muotisuunnittelijoita... Kaikki on viimesen päälle designkamoissa ja korkeissa koroissa, et en sit tiiä eksyinkö keskelle jotain muotiviikkoa.... mut oli ihan mielenkiintosta pyöriä siel hetki :) Pitää googlettaa et mitähän siel mahto tapahtuu...
Sit suuntasinki jo juna-aseman huudeille ja pyörin hetken Montmartressa ja totesin, et Pariisi tommosena puolen päivän pitstoppina oli mulle ihan sopiva annos. Kävin ostaa postikortteja ja myyjä alko vähän turhanki tuttavalliseks, en tajuu miks! Se alko kyselee nimeä ja mistä oon ja kauan oon Pariisissa ja voisinko jäädä pitemmäks aikaa ja tavata hänet illalla ja AHDISTAVAA!! Mut sain siltä pinkin Eiffel torni avaimenperän, mikä roikkuu nyt mun rinkassa et propsit ees siitä :P mun edelliset maskotit onki vähän heikoilla: Suomineito jäi Sloveniaan viime kesänä ja Hello Kitty kuoli jossain vaihessa tätä reissua.
PS. Mulla ei oo mitään hajua kuka toi tyyppi on, ketä siteeraan otsikossa, mut must se kuullosti näppärältä :P
Aamulla kuitenki löysin itteni Pariisista ja koska mun jatkojuna lähti saman päivän iltana, niin päätin viedä laukun etukäteen jo sille asemalle säilytykseen kun se oli siinä suht lähellä. No, luggage storagen löytäminen siltä asemalta kestikin sit kaks kertaa niin pitkään ko sinne pääseminen, koska henkilökuntakaan ei tuntunu tietävän missä se on ja miten sinne pääsee. Lokeroiden käyttäminen oli lähes ydinfysiikkaa ja ohjeet tottakai vaan ranskaks... Lopulta rinkka oli kuitenkin lootassa lukkojen takana ja seuraava haaste oli Pariisin metro, mistä mun muistot ei ollu kovin positiivisia... Sen kans tulin kuitenkin tällä kertaa hyvin toimeen ja ilahduttavasti asemalta meni suora juna kaupungin toiselle laidalle mihin halusin katakombeja tutkimaan.
Pariisissa ehkä ekaa kertaa huomas turistien paljouden ja ekaa kertaa jouduin jonottamaan johonki nähtävyyteen, en tosin onneks kauaa. Ne katakombit on siis rakennettu ihmisten hautaamista varten, kun maan päällä ei oo tilaa ja en tiiä, ehkä ne haluu säästää tavalliset hautausmaat joilleki tärkeille tyypeille, niinku Jim Morrison. Ensin mentiin 130 rappua maan alle, jossa haisi kosteelle ja homeelle ja sen jälkeen kohti tunneleita. Kiveenlouhittuja, pimeitä, kylmiä ja kosteita tunneleita erittäin pelottavine säkkipimeine sivuhaaroineen vaellettiin semmonen puolisen kilsaa, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. 11 000 000:n pariisilaisen luut on tuotu sinne ja niistä on rakennettu semmosia "koristeellisia" seinämiä niitten käytävien varrelle käyttäen sääriluita ja pääkalloja, ja loppu luusilppu on heitelty sinne taakse sekalaiseks kasaks... Onpa kunnioittavaa!! Mutta seuraava puol kilsaa joka puolella on sua itteäs korkeampi luumuureja, joista pääkallo toisensa perään tuijottaa sua... Aika hyytävää oikeesti! Mut kokemisen arvonen, eipä meillä kotosuomessa ihan tollasia oo.
Tietämättömille kerrottakoon, että en siis pidä Pariisista vähääkään, oon aina saanu siitä huonoja viboja, mut se nyt sattu matkanvarrelle niin tarjosin sille uuden mahdollisuuden. Kaupungin kunniaks sanottakoon, että nyt en pidä siitä vähän vähemmän.... mutta ei se edelleenkään meikän ykköskohde oo jatkoa aatellen. Katakombien jälkeen menin metrolla Notre Damelle, jonka metroasema on edelleen ko viljasiilo ja haisee homeelle, mutta sentään se oli maalattu ihmisystävällisemmäks semmolla kullanhohtosella maalilla entisen turtlesvihreen sijaan. Maanpinnalla tein raffin arvion mikä suunta on Louvrea ja Eiffel tornia kohti ja suuntasin sinne päin, mutta kiertoreittiä päästäkseni eroon pahinmasta turistimassasta. Bongasin söpön ja ihmismäisen hintasen kahvilan ja söin erittäin ranskalaisittain patonkia briejuustolla ja oliiveilla ja millälie, mut oli hyvää. Jälkkäriks yritin edelleen hyvin ranskalaisittain metsästää creme bruleeta, mutta ne makso timantteja, joten tyydyin suklaa flan:iin yhestä artisaanileipomosta ja olipa kyllä hyvää :) Sen leipomon vierestä löysin myös taivaallien kenkäkaupan, joka itessään nosti Pariisin osakkeita huomattavasti, vaikken mitään voinu ostaakkaan... Kävin kuvaamassa itteni niitten Louvren lasipyramidien kanssa ja suunnittelin käveleväni Eiffel tornille asti, mut mitä turhia, oon käyny siellä kajesyi ni en jaksanu. Louvren vieressä on semmonen puisto/puutarha, jonka toisessa päässä on joku obeliski, joten käppäilin siellä. Sen obeliskin ympäristö oli täynnä jotain telttoja, ja yhtäkkii tajuun et joka puolel on huippumalleja ja lehtitoimittajia ja valokuvaajia ja tyyppejä, jotka saleen on muotisuunnittelijoita... Kaikki on viimesen päälle designkamoissa ja korkeissa koroissa, et en sit tiiä eksyinkö keskelle jotain muotiviikkoa.... mut oli ihan mielenkiintosta pyöriä siel hetki :) Pitää googlettaa et mitähän siel mahto tapahtuu...
Sit suuntasinki jo juna-aseman huudeille ja pyörin hetken Montmartressa ja totesin, et Pariisi tommosena puolen päivän pitstoppina oli mulle ihan sopiva annos. Kävin ostaa postikortteja ja myyjä alko vähän turhanki tuttavalliseks, en tajuu miks! Se alko kyselee nimeä ja mistä oon ja kauan oon Pariisissa ja voisinko jäädä pitemmäks aikaa ja tavata hänet illalla ja AHDISTAVAA!! Mut sain siltä pinkin Eiffel torni avaimenperän, mikä roikkuu nyt mun rinkassa et propsit ees siitä :P mun edelliset maskotit onki vähän heikoilla: Suomineito jäi Sloveniaan viime kesänä ja Hello Kitty kuoli jossain vaihessa tätä reissua.
PS. Mulla ei oo mitään hajua kuka toi tyyppi on, ketä siteeraan otsikossa, mut must se kuullosti näppärältä :P
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Berliini, tsek.
Selvisin viikonlopusta Berliinissä enemmittä vammoitta. Tosin mun rinkkaan ilmeisesti on kaikesta huolimatta ujuttautunu jotenki lisää painoa, koska mun olkapäät alkaa olla ihan muussina sen kantamisesta... Tai sit oon vaan kantanu sitä tavallista enemmän viimepäivinä.
Ensimmäisenä surulliset faktat tiskiin: en käyny Berliinissä KERTAAKAAN CLUBILLA!! :'( Mut unirytmillä ennen puolta yötä nukkumaan ja sisäinen herätyskello seittemältä ei vaan oikeen tue sitä harrastusta ja vaikka se ois kuulunu asiaan, niin en silti koe missanneeni hulluna, koska tehtiin kaikkea muuta.
Asuin Berliinissä Darenan luona, jonka oon tavannu kerran Bulgariassa kesällä 2004, mut ollaan pidetty yhteyttä vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti ja vanha kunnon facebook on yhdistäny. Pääteaseman lähestyessä en varsinaisesti pystyny välttään ajatusta siitä, et mitä jos en ees tunnista koko ihmistä ja toistepäin ja joudutaan soittaan toisillemme ja todetaan seisovamme vierekkäin... No, näin ei kuitenkaan käyny vaan molemmat tunnisti toisensa ekasta vilauksesta ja oltiin ko vanhoja ystäviä, ei ollu montaa hiljasta hetkeä koko viikonloppuna :P Vietiin mun tavarat suoraan kämpille ja oisin voinu viettää koko viikonlopun poistumatta sielt kertaakaan, aivan mieletön lukaali! Kaikki ihan uutta ja viimesen päälle sisustusmuodin mukasta, sekasin uutta ja vanhaa, vanhan talon kattohuoneisto jätti-isolla parvekkeella... Ja se koko hoito on vuokralla sen takia kun se omistaja ei tartte sitä kämppää vaan asuu jossain muualla isommassa.... Ja siis tossa oli kaks isoa makkaria, iso olkkari, keittiö ja hulluna semmosta aulatilaa... Ehkä munki pitää muuttaa Berliiniin! Kun pystyin lopettaa vaan kaiken ihailemisen ja ees taas pyörimisen niin korkattiin reunion skumppa ja päiviteltiin kuulumisia. Myöhemmin käytiin schnitzeleillä nurkan takana olevassa pubissa missä oli live jazzia ja käsittämättömän huono palvelu, mikä on enempi tai vähempi Berliinin ravintoloiden tavaramerkki. Alkuun se on tavallaan "ihan siisti piirre" mut aika äkkiä se vaan alkaa totaalisesti ärsyttään. Kuvitelkas menevänne ravintolaan, jossa teille ei koko palveluprosessin aikana puhuta sanaakaan, tilausta ottaessa tarjoilija tulee siihen pöydän viereen, tuijottaa sua ja poistuu 5sek päästä josset oo ehtiny sanoon sille mitään... ja tulee takas ehkä 5min päästä... Kaikki kuitenki odottaa tippiä niin... herää vaan kysymys että mihin palveluun perustuen sitä sit pitäs jättää? Siihen et sä ylipäänsä oot saanu sieltä yhtään mitään ruokaa tai juomaa?!
Lauantaina päätettiin nukkua pitkään, eli heräsin vartin yli kaheksan, ilman kelloa. Ei kuitenkaan saatu oikeen mitään aikaseks ennen yhtätoista jollon suunnattiin aamiaiselle ja sen jälkeen Darena yhytti mut Berlin Free Walking Tourille, jonka meille veti brittiläinen Rob, ehkä... No ainakin se oli Manchesterista ja sil oli krapula. 3,5 tuntia käveltiin ympäriinsä ja nähtiin kaikkia tärkeitä juttuja, niinkun parkkis "where people come to empty their dogs" mikä on sinänsä ihan jees, että metrejä sen parkkiksen alapuolella on Hitlerin bunkkeri, missä se tappion jälkeen tuplatappo ittensä (ampumalla ja syanidilla). Nähtiin myös paljon pinkkejä putkia, mitä pitkin rakennustyömailla maasta tullu vesi pumpataan pois, kun Berliini on joskus rakennettu suon päälle niin siellä on liikaakin vettä alapuolella. Nähtiin myös ihan oikeita nähtävyyksiä, no hätä, oikestaan kaikki tärkeimmät. Mutta en osaa niitten yhtienkään nimiä, enkä jaksa kattoa mistään kirjasta niin kattokaa vaikka googlesta :)
Kävelykierros tottakai oikeaoppisesti päättyyy pubiin, johon oltiin sovittu Darenan kans treffit sit about siihen aikaan ko se loppuu... No, kaks tuntia sen noin ajan jälkeen istun yhä siellä pubissa eikä neitiä kuulu eikä näy. Mullahan on tottakai puhelin kämpillä latauksessa eli oon poistunu kauppareissua pitemmälle ilman puhelinta elaa kertaa sen jälkeen ko kännykät tuli... Eikä todellakaan Darenan numeroa missään ylhäällä. Ja sit Rob ystävällisesti kertoo mulle että eeeeeeiiiii se oo se sama pubi ko ennen, ne vaihto viime viikolla. VOI. PASKA. :D yks aussimimmi sit anto mun käydä puhelimellaan facebookissa kaivamassa se numero esiin ja oisin sanu laittaa viestin Darenalle hänen puhelimestaan kun tää Rob, ei pidä puhelimessaan puheaikas ettei turistit lainaile sitä.... Kiitti avusta hei! Tekstiviesti maksais sille ehkä sentin tässä tapauksessa. Olin just kirjottamassa sitä viestiä ko Darena yhtäkkii ilmaantuu sinne ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Sen kaveri tunsi yhden niistä toisista oppaista ja sitä kautta se oli selvittäny, että se kuppila on vaihtunu. Kyllä hyvät suhteeton hyvästä! No, porukka oli kuitenki mukavaa ja vaik bisse ei ollu lähellekään yhtä hyvää kun Oktoberfesteillä niin sitä tuli omasta hanasta keskeltä pöytää :)
Ensimmäisenä surulliset faktat tiskiin: en käyny Berliinissä KERTAAKAAN CLUBILLA!! :'( Mut unirytmillä ennen puolta yötä nukkumaan ja sisäinen herätyskello seittemältä ei vaan oikeen tue sitä harrastusta ja vaikka se ois kuulunu asiaan, niin en silti koe missanneeni hulluna, koska tehtiin kaikkea muuta.
Asuin Berliinissä Darenan luona, jonka oon tavannu kerran Bulgariassa kesällä 2004, mut ollaan pidetty yhteyttä vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti ja vanha kunnon facebook on yhdistäny. Pääteaseman lähestyessä en varsinaisesti pystyny välttään ajatusta siitä, et mitä jos en ees tunnista koko ihmistä ja toistepäin ja joudutaan soittaan toisillemme ja todetaan seisovamme vierekkäin... No, näin ei kuitenkaan käyny vaan molemmat tunnisti toisensa ekasta vilauksesta ja oltiin ko vanhoja ystäviä, ei ollu montaa hiljasta hetkeä koko viikonloppuna :P Vietiin mun tavarat suoraan kämpille ja oisin voinu viettää koko viikonlopun poistumatta sielt kertaakaan, aivan mieletön lukaali! Kaikki ihan uutta ja viimesen päälle sisustusmuodin mukasta, sekasin uutta ja vanhaa, vanhan talon kattohuoneisto jätti-isolla parvekkeella... Ja se koko hoito on vuokralla sen takia kun se omistaja ei tartte sitä kämppää vaan asuu jossain muualla isommassa.... Ja siis tossa oli kaks isoa makkaria, iso olkkari, keittiö ja hulluna semmosta aulatilaa... Ehkä munki pitää muuttaa Berliiniin! Kun pystyin lopettaa vaan kaiken ihailemisen ja ees taas pyörimisen niin korkattiin reunion skumppa ja päiviteltiin kuulumisia. Myöhemmin käytiin schnitzeleillä nurkan takana olevassa pubissa missä oli live jazzia ja käsittämättömän huono palvelu, mikä on enempi tai vähempi Berliinin ravintoloiden tavaramerkki. Alkuun se on tavallaan "ihan siisti piirre" mut aika äkkiä se vaan alkaa totaalisesti ärsyttään. Kuvitelkas menevänne ravintolaan, jossa teille ei koko palveluprosessin aikana puhuta sanaakaan, tilausta ottaessa tarjoilija tulee siihen pöydän viereen, tuijottaa sua ja poistuu 5sek päästä josset oo ehtiny sanoon sille mitään... ja tulee takas ehkä 5min päästä... Kaikki kuitenki odottaa tippiä niin... herää vaan kysymys että mihin palveluun perustuen sitä sit pitäs jättää? Siihen et sä ylipäänsä oot saanu sieltä yhtään mitään ruokaa tai juomaa?!
Lauantaina päätettiin nukkua pitkään, eli heräsin vartin yli kaheksan, ilman kelloa. Ei kuitenkaan saatu oikeen mitään aikaseks ennen yhtätoista jollon suunnattiin aamiaiselle ja sen jälkeen Darena yhytti mut Berlin Free Walking Tourille, jonka meille veti brittiläinen Rob, ehkä... No ainakin se oli Manchesterista ja sil oli krapula. 3,5 tuntia käveltiin ympäriinsä ja nähtiin kaikkia tärkeitä juttuja, niinkun parkkis "where people come to empty their dogs" mikä on sinänsä ihan jees, että metrejä sen parkkiksen alapuolella on Hitlerin bunkkeri, missä se tappion jälkeen tuplatappo ittensä (ampumalla ja syanidilla). Nähtiin myös paljon pinkkejä putkia, mitä pitkin rakennustyömailla maasta tullu vesi pumpataan pois, kun Berliini on joskus rakennettu suon päälle niin siellä on liikaakin vettä alapuolella. Nähtiin myös ihan oikeita nähtävyyksiä, no hätä, oikestaan kaikki tärkeimmät. Mutta en osaa niitten yhtienkään nimiä, enkä jaksa kattoa mistään kirjasta niin kattokaa vaikka googlesta :)
Kävelykierros tottakai oikeaoppisesti päättyyy pubiin, johon oltiin sovittu Darenan kans treffit sit about siihen aikaan ko se loppuu... No, kaks tuntia sen noin ajan jälkeen istun yhä siellä pubissa eikä neitiä kuulu eikä näy. Mullahan on tottakai puhelin kämpillä latauksessa eli oon poistunu kauppareissua pitemmälle ilman puhelinta elaa kertaa sen jälkeen ko kännykät tuli... Eikä todellakaan Darenan numeroa missään ylhäällä. Ja sit Rob ystävällisesti kertoo mulle että eeeeeeiiiii se oo se sama pubi ko ennen, ne vaihto viime viikolla. VOI. PASKA. :D yks aussimimmi sit anto mun käydä puhelimellaan facebookissa kaivamassa se numero esiin ja oisin sanu laittaa viestin Darenalle hänen puhelimestaan kun tää Rob, ei pidä puhelimessaan puheaikas ettei turistit lainaile sitä.... Kiitti avusta hei! Tekstiviesti maksais sille ehkä sentin tässä tapauksessa. Olin just kirjottamassa sitä viestiä ko Darena yhtäkkii ilmaantuu sinne ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Sen kaveri tunsi yhden niistä toisista oppaista ja sitä kautta se oli selvittäny, että se kuppila on vaihtunu. Kyllä hyvät suhteeton hyvästä! No, porukka oli kuitenki mukavaa ja vaik bisse ei ollu lähellekään yhtä hyvää kun Oktoberfesteillä niin sitä tuli omasta hanasta keskeltä pöytää :)
perjantai 30. syyskuuta 2011
Ein Prosit!
Saksaa valloittamassa!
Keskiviikko aamuna oli vielä viimeset hetket Wienissä ja käytin ne käveleksimällä ympäri Scholss Schönbrunnin puutarhoja, eräänlainen pienoisversio Versaillesista. Siellä mua vastaan tuli yhtäkkiä STRUTSI, vähänkö pelästyin. Tai en tiiä oliks se emu, iso ko mikä kuitenki, se oli kait karannu :P Siel ois ollu myös suht iso eläintarha, mut mun tuurilla kaikki siistit otukset ois taas ollu Madagascarmaisesti "lomalla maaseudulla"... Bongasin aidan läpi kuitenki sarvikuonon, eikä se näyttäny kovin onnelliselta ko ei sillä ollu ketään kaveria, et ehkä mulle ois vaan tullu siellä paha mieli.
Junamatka Muncheniin kesti nelisen tuntia ja juna oli aika täynnä, mut löysin kuitenki istumapaikan muutaman vaihtamisen jälkeen. Eipähän tuo ihme, kyllä nuo festit tuntuu vetävän porukkaa. Asemalla mun couchsurfing host Jacqui oli vastassa, joten ei tarvinnu yksin pähkäillä, että mitäs sitten. Kovin mieluusti oisin vieny tavarat kämpille niitten ympäri kaupunkia raahaamisen sijaan, mutta rouvapa oli eri mieltä, ensin syömään. Ensimmäiset 2 ravintolaa mihin se halus mut viedä, oli kiinni. Seuraavat 2 oli liian kalliita hänelle. Joten loppujen lopuks palattiin melkein lähtöruutuun ja mentiin yhteen italialaiseen - sen jälkeen kun olin noin 4 kertaa sanonu et ihan mitä vaanvoidaan syödä mut ei italialaista... Ihan nappiin siis! Sielt sai kuitenki ihan hyviä salaatteja, joten vältyin ainaiselta pizzalta ja pastalta. Kun vihdoin saavuttiin asunnolle, kello olikin jo jotain 10 ja olin ihan rättipoikkiväsyny, mutta rouva päätti kuitenkin höpöttää ja pitää mulle seuraa pari tuntia. Täytyy kyl sanoo, et pikkusen meinas alkaa kypsyttään. Varinkin kun keskustelun kulku on enimmäkseen sitä että hän puhuu - usein myös mun päälle - ja mä kuuntelen. Mutta nielin ärsytykseni, koska toi oli ehkä mun ainut sauma päästä koko Oktoberfesteille. Ja eipä siinä, sain mä samalla ohjeita miten löydän minnekin ja pari karttaa lainaksi.
Torstai oli sit all about Oktoberfest! Krysta, jonka tapasin Roomassa oli kaverinsa Grahamin kanssa myös tuolla ja tavattiin brunssin merkeissä kaupungilla puolilta päivin ja sen jälkeen suunnattiin teltoille. Söin parasta tomaattikeittoa ikinä!
Se ite festivaalialue on parin metropysäkin päässä keskustasta, vartin ehkä kävelis, ja se on aika jäätävän kokonen. Pelkästään niitä massiivisia oluttelttoja on.... kai 14?! Ja sit väleissä on ruokakojuja ja matkamuistoja ja kansallispukuja ja huvipuistolaitteita. Tavattiin heti alueelle mennessä pari kanadalaista kundia, jotka on Krystan ja Dow'n kanssa samalla contiki tourilla ja hengailtiin sit koko päivä porukassa. Alotettiin päivä kahella käsittämättömän huikeella vuoristoradalla, mistä en vaan voi käsittää et ne on jotain rekoilla siirrettäviä härveleitä, kyllä siinä lintsit ja särkänniemet jäi samantien jalkoihin. Olo oli niitten jälkeen jokseenki hutera ja todettiin, että eihän se muulla tasotu ko oluella ja sitä vartenhan siellä oltiin :) Alkuun olin hiukka skeptinen sen suhteen, miten mun makuaisti tulis sen kyseisen tuotteen kanssa toimeen, mutta ne oli ko vanhoja ystäviä! Olihan se litran kolpakko, mikä siihen pöytään ladattiin aika massiivinen, mutta oli sen tasokin aika kaukana noista kotimaisista litkuista. Siis hyvää! :) ja kyytipojaks pretzeleitä!
Se teltta, missä oltiin oli illaks totaalisen täyteen varattu, joten saatiin aikaraja, että kauan saadaan olla siinä pöydässä. No, varaus saapui ja siirryttiin viereiseen tyhjään pöytään, jonka varannee tyypit ei loppupeleissä ikinä ilmaantunu ja saatiin pitää se! Meidän seuraan liitty 3 mimmiä Stuttgartista ja yks 50+ pariskunta jostain Bavarian maaseudulta ja oli ihan älyttömän hauskaa. Ne käänsi meille ruokalistoja ja suositteli kaikkia perinteisiä annoksia ja opetti meille juomalauluja :) Söytiinki Krystan kans jotain ihan sikahyvää juustomössöä, kun ne tytöt käski kokeilla, obranza tai joku vastaava se oli, ihan ko muistaisin :P Joskus ennen kymmentä tuli toleranssi täyteen ja suunnaattiin yöpaikkojamme kohti, kohan siinä nelisen kolpakkoa kerkis upottaan... Eli 4 litraa.... 6,2%.... onpa jännä et eksyin kotimatkalla :D tosin, suurimman syyn väitän silti olevan sen, että pimeessä suunnistaminen on vähän eri ko päivällä, ja että en ollu ikinä kulkenu kyseistä reittiä kyseiselle ratikkapysäkille millä en ollu ikinä jääny pois. Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja säästyinpähän tädin tarinoilta :P
Tän viikon edesottamusten seurauksena mun suusta lähtee nahka ja mun oikee käsi on peukalon ja etusormen välistä kosketusarka. Ensimmäinen johtuu niistä fireshoteista ja jälkimmäinen niistä painavists olutkolpakoista. Odotan jännityksellä, mitä vikaa mussa on Berliinissä vietetynviikonlopun jälkeen :P
Keskiviikko aamuna oli vielä viimeset hetket Wienissä ja käytin ne käveleksimällä ympäri Scholss Schönbrunnin puutarhoja, eräänlainen pienoisversio Versaillesista. Siellä mua vastaan tuli yhtäkkiä STRUTSI, vähänkö pelästyin. Tai en tiiä oliks se emu, iso ko mikä kuitenki, se oli kait karannu :P Siel ois ollu myös suht iso eläintarha, mut mun tuurilla kaikki siistit otukset ois taas ollu Madagascarmaisesti "lomalla maaseudulla"... Bongasin aidan läpi kuitenki sarvikuonon, eikä se näyttäny kovin onnelliselta ko ei sillä ollu ketään kaveria, et ehkä mulle ois vaan tullu siellä paha mieli.
Junamatka Muncheniin kesti nelisen tuntia ja juna oli aika täynnä, mut löysin kuitenki istumapaikan muutaman vaihtamisen jälkeen. Eipähän tuo ihme, kyllä nuo festit tuntuu vetävän porukkaa. Asemalla mun couchsurfing host Jacqui oli vastassa, joten ei tarvinnu yksin pähkäillä, että mitäs sitten. Kovin mieluusti oisin vieny tavarat kämpille niitten ympäri kaupunkia raahaamisen sijaan, mutta rouvapa oli eri mieltä, ensin syömään. Ensimmäiset 2 ravintolaa mihin se halus mut viedä, oli kiinni. Seuraavat 2 oli liian kalliita hänelle. Joten loppujen lopuks palattiin melkein lähtöruutuun ja mentiin yhteen italialaiseen - sen jälkeen kun olin noin 4 kertaa sanonu et ihan mitä vaanvoidaan syödä mut ei italialaista... Ihan nappiin siis! Sielt sai kuitenki ihan hyviä salaatteja, joten vältyin ainaiselta pizzalta ja pastalta. Kun vihdoin saavuttiin asunnolle, kello olikin jo jotain 10 ja olin ihan rättipoikkiväsyny, mutta rouva päätti kuitenkin höpöttää ja pitää mulle seuraa pari tuntia. Täytyy kyl sanoo, et pikkusen meinas alkaa kypsyttään. Varinkin kun keskustelun kulku on enimmäkseen sitä että hän puhuu - usein myös mun päälle - ja mä kuuntelen. Mutta nielin ärsytykseni, koska toi oli ehkä mun ainut sauma päästä koko Oktoberfesteille. Ja eipä siinä, sain mä samalla ohjeita miten löydän minnekin ja pari karttaa lainaksi.
Torstai oli sit all about Oktoberfest! Krysta, jonka tapasin Roomassa oli kaverinsa Grahamin kanssa myös tuolla ja tavattiin brunssin merkeissä kaupungilla puolilta päivin ja sen jälkeen suunnattiin teltoille. Söin parasta tomaattikeittoa ikinä!
Se ite festivaalialue on parin metropysäkin päässä keskustasta, vartin ehkä kävelis, ja se on aika jäätävän kokonen. Pelkästään niitä massiivisia oluttelttoja on.... kai 14?! Ja sit väleissä on ruokakojuja ja matkamuistoja ja kansallispukuja ja huvipuistolaitteita. Tavattiin heti alueelle mennessä pari kanadalaista kundia, jotka on Krystan ja Dow'n kanssa samalla contiki tourilla ja hengailtiin sit koko päivä porukassa. Alotettiin päivä kahella käsittämättömän huikeella vuoristoradalla, mistä en vaan voi käsittää et ne on jotain rekoilla siirrettäviä härveleitä, kyllä siinä lintsit ja särkänniemet jäi samantien jalkoihin. Olo oli niitten jälkeen jokseenki hutera ja todettiin, että eihän se muulla tasotu ko oluella ja sitä vartenhan siellä oltiin :) Alkuun olin hiukka skeptinen sen suhteen, miten mun makuaisti tulis sen kyseisen tuotteen kanssa toimeen, mutta ne oli ko vanhoja ystäviä! Olihan se litran kolpakko, mikä siihen pöytään ladattiin aika massiivinen, mutta oli sen tasokin aika kaukana noista kotimaisista litkuista. Siis hyvää! :) ja kyytipojaks pretzeleitä!
Se teltta, missä oltiin oli illaks totaalisen täyteen varattu, joten saatiin aikaraja, että kauan saadaan olla siinä pöydässä. No, varaus saapui ja siirryttiin viereiseen tyhjään pöytään, jonka varannee tyypit ei loppupeleissä ikinä ilmaantunu ja saatiin pitää se! Meidän seuraan liitty 3 mimmiä Stuttgartista ja yks 50+ pariskunta jostain Bavarian maaseudulta ja oli ihan älyttömän hauskaa. Ne käänsi meille ruokalistoja ja suositteli kaikkia perinteisiä annoksia ja opetti meille juomalauluja :) Söytiinki Krystan kans jotain ihan sikahyvää juustomössöä, kun ne tytöt käski kokeilla, obranza tai joku vastaava se oli, ihan ko muistaisin :P Joskus ennen kymmentä tuli toleranssi täyteen ja suunnaattiin yöpaikkojamme kohti, kohan siinä nelisen kolpakkoa kerkis upottaan... Eli 4 litraa.... 6,2%.... onpa jännä et eksyin kotimatkalla :D tosin, suurimman syyn väitän silti olevan sen, että pimeessä suunnistaminen on vähän eri ko päivällä, ja että en ollu ikinä kulkenu kyseistä reittiä kyseiselle ratikkapysäkille millä en ollu ikinä jääny pois. Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja säästyinpähän tädin tarinoilta :P
Tän viikon edesottamusten seurauksena mun suusta lähtee nahka ja mun oikee käsi on peukalon ja etusormen välistä kosketusarka. Ensimmäinen johtuu niistä fireshoteista ja jälkimmäinen niistä painavists olutkolpakoista. Odotan jännityksellä, mitä vikaa mussa on Berliinissä vietetynviikonlopun jälkeen :P
Hiphei!
Current location: Munchen
Palatakseni vielä Budapestiin, niin sain sieltä tosiaan läksiäislahjaks 25€ sakot. Eli homman nimi oli, että ei riitä, että ostat lipun metroon vaan se pitää erikseen leimata jollain härvelillä, mitä en missään nähny, tai muuten se ei oo voimassa ja saat sakot... Mitä hittoa?!!? En tajua miten ne voi sakottaa, vaikka ne näkee, et sul on varttia aikasemmin ostettu lippu. Mut ohan seki tapa kerätä valtiolle ja julkiselle liikenteelle rahaa. Kannattis kuitenki varmaan siinä lipun oston yhteydessä jotenki mainita, että se ei kelpaa sellasenaan, mut ei mun automaatti ainakaan moista kertonu. No, onneks oli kuitenki sen verran käteistä, koska ei ois hirveenä huvittanu alkaa setvimään sitä hommaa sen enempää. Kaiken kaikkiaan, tästä huolimatta, jäin kuitenki Budapestissa budjetissa plussalle :)
Ylipäänsäkin oon plussalla, mulla on siis päiväbudjetiks varattu 50 euroa ja väittäsin, et useimpina päivinä 35-40€ riittäis, tottakai majotuksen hinta vaikuttaa paljon. Roomassa maksoin hostellista reilu 30€/yö, muuten on tainnu kallein olla 25€, mutta en oo suoranaisesti sitä halvinta aina ottanukaan, vaan sen mikä on tuntunu sopivimmalta.
Wien jatko hyvin pitkälti samalla kaavalla kun tähänkin astiset pysähdyspaikat vanhoine kaupunkeineen ja erilaisine arkkitehtuurisine nähtävyyksineen. Museoita ois ollu tarjolla vaikka viikon tarpeiks, mutta suurinosa painottu taidepuolelle, mikä ei oo ehkä ihan meikän juttu. Sen sijaan viihdytin tiistai aamuna itseäni käymällä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamuharjotuksissa :) Iltapäivällä hyppäsin junaan ja tein mutkan Bratislavassa, kun tunnissa pääsee yhteen suuntaan. Bratislava on kaupunkina melko iso ja kasvaa koko ajan, mutta se jo niin tuttu historiallinen keskusta on pieni ja kompakti. Sen uniikki piirre on kuitenki erilaiset patsaat, joita sinne on sijoteltu outoihin paikkoihin. On mm. The Watcher, joka kadunkulmassa ryömii ulos viemäriaukosta, paparazzi, joka kurkkaa kulman takaa kameran kanssa, Napoleon, joka nojailee puiston penkkiin jne. Tiettävästi bongasin yhtä lukuunottamatta kaikki :)
Tiistai iltana lähettiin juhlimaan pienellä porukalla kämppiksen synttäreitä yhteen travellerikuppilaan, josta sai strongbowta ja olin ihan taivaassa :D illan loppupuolella juotiin juhlankunniaks sen paikan kuuluisat fireshotit... Jonka seurauksena mun suu on edelleen palanu, niinkun ois juonu jotain liian kuumaa. Fireshot toimii seuraavasti: juo koeputkesta sambuca, ÄLÄ NIELASE. Kostuta huulet vedellä, mitä on kupissa, ÄLÄ NIELASE. Purskuttele sambucaa suussa reiluti, ÄLÄ NIELASE. Mee polviasentoon, kallista pää taakse, avaa suu, ja täti sytyttää sytkärillä sun suun tuleen ja ripottelee kanelia päälle niin et se kipinöi. Suu kiinni, nouse ylös ja saa niellä. Melko pelottavan näköstä hommaa mut päättömän hauskaa :D Baarin jälkeen piti vielä sniikata yhen hotellin katolle salaa kattoon maisemia ja hengailee, mut kello oli jo sen verran paljon siinä kohti, että meikäläinen painu nukkumaan kun aamulla oli kuitenkin checkout.
Palatakseni vielä Budapestiin, niin sain sieltä tosiaan läksiäislahjaks 25€ sakot. Eli homman nimi oli, että ei riitä, että ostat lipun metroon vaan se pitää erikseen leimata jollain härvelillä, mitä en missään nähny, tai muuten se ei oo voimassa ja saat sakot... Mitä hittoa?!!? En tajua miten ne voi sakottaa, vaikka ne näkee, et sul on varttia aikasemmin ostettu lippu. Mut ohan seki tapa kerätä valtiolle ja julkiselle liikenteelle rahaa. Kannattis kuitenki varmaan siinä lipun oston yhteydessä jotenki mainita, että se ei kelpaa sellasenaan, mut ei mun automaatti ainakaan moista kertonu. No, onneks oli kuitenki sen verran käteistä, koska ei ois hirveenä huvittanu alkaa setvimään sitä hommaa sen enempää. Kaiken kaikkiaan, tästä huolimatta, jäin kuitenki Budapestissa budjetissa plussalle :)
Ylipäänsäkin oon plussalla, mulla on siis päiväbudjetiks varattu 50 euroa ja väittäsin, et useimpina päivinä 35-40€ riittäis, tottakai majotuksen hinta vaikuttaa paljon. Roomassa maksoin hostellista reilu 30€/yö, muuten on tainnu kallein olla 25€, mutta en oo suoranaisesti sitä halvinta aina ottanukaan, vaan sen mikä on tuntunu sopivimmalta.
Wien jatko hyvin pitkälti samalla kaavalla kun tähänkin astiset pysähdyspaikat vanhoine kaupunkeineen ja erilaisine arkkitehtuurisine nähtävyyksineen. Museoita ois ollu tarjolla vaikka viikon tarpeiks, mutta suurinosa painottu taidepuolelle, mikä ei oo ehkä ihan meikän juttu. Sen sijaan viihdytin tiistai aamuna itseäni käymällä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamuharjotuksissa :) Iltapäivällä hyppäsin junaan ja tein mutkan Bratislavassa, kun tunnissa pääsee yhteen suuntaan. Bratislava on kaupunkina melko iso ja kasvaa koko ajan, mutta se jo niin tuttu historiallinen keskusta on pieni ja kompakti. Sen uniikki piirre on kuitenki erilaiset patsaat, joita sinne on sijoteltu outoihin paikkoihin. On mm. The Watcher, joka kadunkulmassa ryömii ulos viemäriaukosta, paparazzi, joka kurkkaa kulman takaa kameran kanssa, Napoleon, joka nojailee puiston penkkiin jne. Tiettävästi bongasin yhtä lukuunottamatta kaikki :)
Tiistai iltana lähettiin juhlimaan pienellä porukalla kämppiksen synttäreitä yhteen travellerikuppilaan, josta sai strongbowta ja olin ihan taivaassa :D illan loppupuolella juotiin juhlankunniaks sen paikan kuuluisat fireshotit... Jonka seurauksena mun suu on edelleen palanu, niinkun ois juonu jotain liian kuumaa. Fireshot toimii seuraavasti: juo koeputkesta sambuca, ÄLÄ NIELASE. Kostuta huulet vedellä, mitä on kupissa, ÄLÄ NIELASE. Purskuttele sambucaa suussa reiluti, ÄLÄ NIELASE. Mee polviasentoon, kallista pää taakse, avaa suu, ja täti sytyttää sytkärillä sun suun tuleen ja ripottelee kanelia päälle niin et se kipinöi. Suu kiinni, nouse ylös ja saa niellä. Melko pelottavan näköstä hommaa mut päättömän hauskaa :D Baarin jälkeen piti vielä sniikata yhen hotellin katolle salaa kattoon maisemia ja hengailee, mut kello oli jo sen verran paljon siinä kohti, että meikäläinen painu nukkumaan kun aamulla oli kuitenkin checkout.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Paluu Itävaltaan, ei lunta näkyvissä
Paluu sivistykseen
Current location: jossain Budapestin ja Wienin välissä
Keskiviikkoon kuitenkin palatakseni, sain brunssini ja maailman parasta jäätelöä Cacaossa. Sain myös täydennettyä kirjavarastoani, kun kotoa mukaan otetut opukset yksinkertasesti loppu kesken ja vihdoin löyty varteenotettava tarjonta englanninkielisiä vaihtoehtoja. Keskiviikko iltapäivänä niin ikään i-perhe sai uudeksi jäsenekseen iPad 2sen harmaalla smartcoverilla, joten kyllä nyt kelpaa :) Hostellit on laajalti siirtyny langattomien nettien käyttäjiksi, joten hostellin koneelle pääsy on aina vähän niin ja näin: sattumanvaraista ja kallista. Vielä on vähän hakemista tän masiinan kans, mut päivä päivältä tullaan paremmin juttuun :)
Milena sai iloksemme torstain vapaata, joten lkämpillä korkattiinkin pullo punkkua ennen uloslähtöä. Käytiin syömässä ihan huippuhyvässä meksikolaisessa, johon tutustuin jo viime visiitillä, ja tottakai myös Margaritat kuulu asiaan. Ei kuitenkaan jaksettu yöhön asti hillua, kun oli torstai aamulle jo suunnitelmia ja tää reissaajan unirytmi ei varsinaisesti sisällä yövalvomisia.
Torstai toi tullessaan reissun Soca Valleyhin, johon viimeks ei ehditty, kattomaan maailman ehkä kirkkaimman turkoosia jokea. Pari tuntia kun ajeltiin semmosia oksennusrefleksinaikaansaavia mutkamäkiteitä, oltiin vihdoin perillä ja olihan se aika silmiinpistävä väriläikkä siellä vuorten ja peltojen keskellä. Samanvärinen ko meri jossain Aasian paratiisirannoilla. Käytiin "aamiaisella" Kobarid nimisessä pikkukylässä ja haettiin turisti... ei vaan MATKAILU-infosta opastusta loppupäivään :P ja saatiin kartta semmoselle kävelyreitille, mikä johti yhdelle vesiputoukselle. Matkalla oli huikasevia näköaloja, vaikka kovin korkeella ei tällä kertaa oltu, ensimmäisen maailmansodan aikasia bunkkereita, riippusilta ja aivan mieletön joki/puro, jonka lähteenä se vesiputous oli. Se oli kun paraskin tropiikki! Enpä ois ikinä uskonu, että tommonen pikkunen, melko tuntematon valtio ko Slovenia voi tarjota niin paljon kaikkia siistejä juttuja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille! Retkellä vierähtikin melkolailla koko päivä ja palatessa käytiin vaan syömässä ja oli pakko suunnata pakkaamaan. Erityisen vaikutuksen meän illallispaikassa muhun teki se, et niitten englannin kielinen lista oli monen annoksen verran suppeempi kun niiden oikee lista. :D. Kiitos vaan tästä asiakaspalvelusta taas...
Perjantaina oli sitten vuorossa 9 tunnin junamatka Budapestiin, joka tuli yllärilisänä matkareitille. Tarkotus oli suunnata Villen luo Itävallan Graziin, mutta aikataulut ei sopinu kohdalleen ja se jäi valitettavasti tällä reissulla välistä. No, ilmeisesti mun hyvä onni julkisenliikenteen kanssa sit tosiaan päätty sinne Itävaltaan, nimittäin keskellä ei mitään, jollain pienellä asemalla, se juna vaan lakkas liikkumasta... KOLMEKS TUNNIKS!!! Kahen tunnin jälkeen mun hyttikaveri (tosi monissa junissa täällä on semmoset kuuden hengen kopit) sai vihdoin selville, että meidän edessä on tapahtunu joku onnettomuus, jota selvitellään ja ei tiedetä koska matka jatkuu, mut ennemmin tai myöhemmin kuitenki junalla. Informaatio on siis yhtä tehokasta kun VRllä konsanaan. Mutta luojalle kiitos kuitenkin siitä, että oltiin siinä odottavassa junassa eikä siinä onnettomuusversiossa, tosin muöle ei edelleenkään oo selvinny et mitä siel ees oli tapahtunu ja kuinka pahasti oli käyny. Saapuminen Budapestiin oli siis lähdempänä yhdeksää ku kuutta, joten pelkkää hyvää tsägää et päätin loppujenlopuks varata hostellin valmiiks edellispäivänä. Budapest siihen aikasn illasta kahen repun kanssa tietämättä mistään mitään ei kuullosta just mun lempparipaikalta. Se mun hyttikaveri Eva tuli myös Budapestiin tätinsä luo, joka oli tosi ystävällinen ja tarjos mulle taksikyydin ihan mun hostellin nurkalle, kun ne oli ite menossa siihen samaan suuntaan ja ei ees ottanu mitään korvausta siitä. Vältin siis metroseikkailutkin ja pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille. Maailmasta löytyy toisinaan melko hyviä tyyppejä :)
Lauantai oli tiukkaa sightseeingiä koko päivä ja epähuomiossa tuli otettua myös semmonen seitinohut ranskalaistyyppinen iltapäiväkänni, kun kävin Budan linnan viinikellarissa maisteleen vähän Unkarin viinitarhojen tuotoksia :P annokset ei ollu ehkä ihan oikeaoppisen maistelukokosia, eikä siellä todellakaan syljetty :P mut oli kyllä mielenkiintonen kokemus ja opin tosi paljon Unkarin viinihistoriasta ja tuotannosta ylipäänsä. Oon myös todennu, et päivässä mulla riittää vaan tietty määrä mielenkiintoa nähtävyyksille, joten erilainen iltapäivä piristi kummasti. Mutta eikait sitä joka ikistä kuuluisaa tönöä tarvi nähäkään, kuhan näkee ne mitkä itteä kiinnostaa!
Current location: jossain Budapestin ja Wienin välissä
Keskiviikkoon kuitenkin palatakseni, sain brunssini ja maailman parasta jäätelöä Cacaossa. Sain myös täydennettyä kirjavarastoani, kun kotoa mukaan otetut opukset yksinkertasesti loppu kesken ja vihdoin löyty varteenotettava tarjonta englanninkielisiä vaihtoehtoja. Keskiviikko iltapäivänä niin ikään i-perhe sai uudeksi jäsenekseen iPad 2sen harmaalla smartcoverilla, joten kyllä nyt kelpaa :) Hostellit on laajalti siirtyny langattomien nettien käyttäjiksi, joten hostellin koneelle pääsy on aina vähän niin ja näin: sattumanvaraista ja kallista. Vielä on vähän hakemista tän masiinan kans, mut päivä päivältä tullaan paremmin juttuun :)
Milena sai iloksemme torstain vapaata, joten lkämpillä korkattiinkin pullo punkkua ennen uloslähtöä. Käytiin syömässä ihan huippuhyvässä meksikolaisessa, johon tutustuin jo viime visiitillä, ja tottakai myös Margaritat kuulu asiaan. Ei kuitenkaan jaksettu yöhön asti hillua, kun oli torstai aamulle jo suunnitelmia ja tää reissaajan unirytmi ei varsinaisesti sisällä yövalvomisia.
Torstai toi tullessaan reissun Soca Valleyhin, johon viimeks ei ehditty, kattomaan maailman ehkä kirkkaimman turkoosia jokea. Pari tuntia kun ajeltiin semmosia oksennusrefleksinaikaansaavia mutkamäkiteitä, oltiin vihdoin perillä ja olihan se aika silmiinpistävä väriläikkä siellä vuorten ja peltojen keskellä. Samanvärinen ko meri jossain Aasian paratiisirannoilla. Käytiin "aamiaisella" Kobarid nimisessä pikkukylässä ja haettiin turisti... ei vaan MATKAILU-infosta opastusta loppupäivään :P ja saatiin kartta semmoselle kävelyreitille, mikä johti yhdelle vesiputoukselle. Matkalla oli huikasevia näköaloja, vaikka kovin korkeella ei tällä kertaa oltu, ensimmäisen maailmansodan aikasia bunkkereita, riippusilta ja aivan mieletön joki/puro, jonka lähteenä se vesiputous oli. Se oli kun paraskin tropiikki! Enpä ois ikinä uskonu, että tommonen pikkunen, melko tuntematon valtio ko Slovenia voi tarjota niin paljon kaikkia siistejä juttuja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille! Retkellä vierähtikin melkolailla koko päivä ja palatessa käytiin vaan syömässä ja oli pakko suunnata pakkaamaan. Erityisen vaikutuksen meän illallispaikassa muhun teki se, et niitten englannin kielinen lista oli monen annoksen verran suppeempi kun niiden oikee lista. :D. Kiitos vaan tästä asiakaspalvelusta taas...
Perjantaina oli sitten vuorossa 9 tunnin junamatka Budapestiin, joka tuli yllärilisänä matkareitille. Tarkotus oli suunnata Villen luo Itävallan Graziin, mutta aikataulut ei sopinu kohdalleen ja se jäi valitettavasti tällä reissulla välistä. No, ilmeisesti mun hyvä onni julkisenliikenteen kanssa sit tosiaan päätty sinne Itävaltaan, nimittäin keskellä ei mitään, jollain pienellä asemalla, se juna vaan lakkas liikkumasta... KOLMEKS TUNNIKS!!! Kahen tunnin jälkeen mun hyttikaveri (tosi monissa junissa täällä on semmoset kuuden hengen kopit) sai vihdoin selville, että meidän edessä on tapahtunu joku onnettomuus, jota selvitellään ja ei tiedetä koska matka jatkuu, mut ennemmin tai myöhemmin kuitenki junalla. Informaatio on siis yhtä tehokasta kun VRllä konsanaan. Mutta luojalle kiitos kuitenkin siitä, että oltiin siinä odottavassa junassa eikä siinä onnettomuusversiossa, tosin muöle ei edelleenkään oo selvinny et mitä siel ees oli tapahtunu ja kuinka pahasti oli käyny. Saapuminen Budapestiin oli siis lähdempänä yhdeksää ku kuutta, joten pelkkää hyvää tsägää et päätin loppujenlopuks varata hostellin valmiiks edellispäivänä. Budapest siihen aikasn illasta kahen repun kanssa tietämättä mistään mitään ei kuullosta just mun lempparipaikalta. Se mun hyttikaveri Eva tuli myös Budapestiin tätinsä luo, joka oli tosi ystävällinen ja tarjos mulle taksikyydin ihan mun hostellin nurkalle, kun ne oli ite menossa siihen samaan suuntaan ja ei ees ottanu mitään korvausta siitä. Vältin siis metroseikkailutkin ja pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille. Maailmasta löytyy toisinaan melko hyviä tyyppejä :)
Lauantai oli tiukkaa sightseeingiä koko päivä ja epähuomiossa tuli otettua myös semmonen seitinohut ranskalaistyyppinen iltapäiväkänni, kun kävin Budan linnan viinikellarissa maisteleen vähän Unkarin viinitarhojen tuotoksia :P annokset ei ollu ehkä ihan oikeaoppisen maistelukokosia, eikä siellä todellakaan syljetty :P mut oli kyllä mielenkiintonen kokemus ja opin tosi paljon Unkarin viinihistoriasta ja tuotannosta ylipäänsä. Oon myös todennu, et päivässä mulla riittää vaan tietty määrä mielenkiintoa nähtävyyksille, joten erilainen iltapäivä piristi kummasti. Mutta eikait sitä joka ikistä kuuluisaa tönöä tarvi nähäkään, kuhan näkee ne mitkä itteä kiinnostaa!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
I'm in sLOVEnia!
Johan sita on taas muutama tovi edellisesta postauksesta vierahtanyt.
Lauantaina tosiaan julkkisbongauksen jalkeen istuin pari tuntia junassa Salzburgiin, joka on jo ennestaan tuttu paikka kaukaa kesalta 2006. Tarkeimmat turistinahtavyydet on siis koluttu, joten niitten suhteen en ottanu mitaan paineita. Lauantaina ilma oli ihastuttava ja kavinkin pari tuntia kavelemassa kaupungilla ja istuskelemassa joen rannassa auringossa. Illalla iski sitten kunnon ukkosmyrsky, tuntu etta ikkunat hajoaa!
Mulla oli Slazburgissa ekana yona kylla mielenkiintosimmat kamppikset tahan saakka ja meinasin tukehtua pidateltyyn nauruun pari kertaa niitten edesottamuksia seuratessani. Allottavan rakastunu, just ehka parikymppinen pariskunta Englannista ja niiiiiiiiiiin nortteja kun vaan ikina voi olla; toinen opiskeli sosiaalipsykologiaa ja toisesta en paassy selville, mut ilmeisesti jotain samansuuntasta. Ja se kundi oli kun ilmetty Harry Potter silmalaseineen ja hiuksineen! Ne oli asettunu ihan kunnolla taloksi siina huoneessa ja niitten kamoja oli JOKA PAIKASSA! Ja suurinosa vaatteista ihan keskella lattiaa, alusvaatteista lahtien, tosi miellyttavaa meille muille. Niitten pakkaaminen tarkotti, etta otat rinkan, kaannat sen ylosalasin niin, et kaikki tippuu lattialle, jonka jalkeen tuijotat sita kasaa hetken, mietit mika on ehka puhasta ja tunget kaikki epamaarasessa jarjestyksessa takasin... ja jatat ne viela tarvitsemas tavarat siihen keskelle lattiaa. Niitten yhteiset keskustelut kuullosti lahinna kilpailulta siita, kumman suvussa on enemman periytyvia tappavia sairauksia. Ne tottakai nukku samassa sangyssa ja leperteli toisilleen puol yota ja luki toisilleen aaneen iltasadut. Kun se poika ajo partansa se jatti ihan normaalisti kaikki ne haituvansa sen huoneen YHTEISEEN LAVUAARIIN koska "se on jotenki tukossa eika se ime vetta niin en ma saanu niita pois".... !!!!! Ja sen reaktio sen mimmin huomautukseen koko asiasta oli etta "is it a biggie for you?".... anteeks mut mites me 3 tuntematonta ihmista jotka myos asutaan tassa samassa huoneessa.... ?! Voi tsiisus. En kasita miten ne on IKINA paassy Englannista Salzburgiin asti hengissa, saatika sitten selviavat loppureissusta. Mutta sopivatpahan taydellisesti toisilleen.
Ukkosen jalkeinen sunnuntai aamu valkeni, tai no valkeni ja valkeni, harmaana ja sateisena, joten paatin ottaa ilon irti paivittaisesta Sound of Music katselmuksesta hostellilla. Ja vaikka se on kuinka cheesy ja hontti niin onhan se aika ihku :) Sain myos ensimmaisen kerran aamupalaa (ostin all-you-can-eat aamiaisen hostellilla) joka sisalsi jogurttia ja myslia ja RUISLEIPAA!!! Olin taivaassa! Leffan jalkeen paatin uhmata pilvia ja lahtee kaupunkiin, erinomaisen huonolla menestyksella. Ehin tunnin verran pyoria ulkona kun alko sataan ja iski ihan kaamee myrsky, joka teki mun sateenvarjosta atomeita sekunnissa ja musta lapimaran samassa ajassa. No, eipa muuta kun pikakavelya takas kampille, kuumaan suihkuun ja peiton alle, koska taa ei just oo niita hetkia kun mulla kiinnostaa sairastaa! Loppupaiva menikin sitte sangyssa kirjaa lukiessa ja musiikkia kuunnellessa ja niita naita huonekavereitten kanssa latistessa. Tavallaan tylsa, mutta tavallaan myos oikein piristava paiva.
Maanantai aamu ei tuonu yhtaan parannusta asiaan, joten soin yhta ihastuttavan aamiaisen ja katoin Sound of Musicin all over again :D Mut se oli edelleen yhta hyva! Iltapaivalla olikin sitten aika hypata junaan ja siitahan se mielenkiintosta vasta tuli...
Ensinnakin, kun paasin asemalle niin semmosta junaa ei ollu, mita ma etin. No, marssin infoon kysymaan niin selvis etta joo, on se olemassa ja kun sijotun tiettyihin vaunuihin niin paasen vaihtamatta Ljubljanaan saakka, kun ne pilkkoo sen junan matkalla. No, ei muuta kun laiturille oottelemaan. Hetken paasta tulee joku kasittamaton siansaksalainen kuulutus jostain junasta jolle on tapahtunu jotain ja SIMSALABIM, mun juna katoaa niista lahtotiedoista! Ja mitaan englanninkielista tietoa ei vaan tuu, ja kello kay. Rynnistys takas infotiskille etta ANTEEKS MITA?! Joo, se sun juna on peruttu ja kaikki muut samat junat talta paivalta. Sun pitaa menna talla junallatannejasitbussillatannejasiitajunallatonnejasieltavaihtaasiihenjunaanmihinsunpitimenna. Ja sulla on 3 minuuttia aikaa. ... ... Kiitos selkeasta informaatiosta! No ei muuta ku onnea kokeilemaan ja siihen junaan minka ma ymmarsin sen ensimmaisena mainitsevan, joka tasta pikku sekaannuksesta johtuen sitten oli aivan taynna ja kaikki ihmiset oli ihan pihalla et mita tapahtuu. No, ees pain! Puolisen tuntia oltiin matkattu kohti ETELAA ja pidin itteani ihan hulluna ollessani sita mielta et sataa rantaa... no eika mita, hippasen matkaa eteenpain ni maa on valkonen... SYYSKUUSSA?! ITAVALLASSA?! Eika ees missaan kovin korkeella viela siina kohti. Siina vaiheessa selvis myos, etta Bischoshshgsfshofenissa pitaa vaihtaa bussiin, koska junat ei kulje siita eteenpain kun on satanu 30 SENTTIA LUNTA. Kasittamatonta, mutta totta. Mina ja kameramme todistimme bussimatkan aikana jo semmoset 20 senttia, ja siita paas viela melkeen kilometrin korkeemmalle, etta en ees halua tietaa miten paljon sita siella oli. Itavallan rautateille kuitenkin kiitos siita, etta kun bussi saapui lahimmalle kayttokelpoiselle asemalle, niin siella, seka seuraavalla asemalla oli junat oottamassa ja reilusti henkilokuntaa neuvomassa mihin pitaa menna. Loppujenlopuks en ollu aikataulusta Ljubljanaan paastessani kun 45min myohassa, joten hetkellisesta epatoivosta huolimatta perille selvittiin ehjana ja ilman turhaa saikkaamista :)
Maanantaina ei sitten paljon ehditykaan kun se meikalaisen saapuminen kuitenki sen verta venahti, mutta kaytiin Intialaisessa syomassa ja paivitettiin Milenan kans tarkeimmat kuulumiset. Taalla oli myos aivan saatanan kylma, joten mun on pakko ostaa jotain lampimampia vaatteita taalla ollessani. Yhet farkut, yks huppari ja kuoritakki jos jattaa kylmaks jo tassa vaiheessa, niin mitahan se lie sitten Koopenhaminassa lokakuussa...
Eilen tiistaina kavin tappamassa aikaa yhessa ostosparatiisissa tossa keskustan ulkopuolella ja koekayttamassa Ipadia ja Ipodtouchia ja alan kallistua aika vahvasti nyt sille kannalle, etta taalta mun reissuseuraan liittyy yks kappale ipadeja :) Iltapaivalla ajeltiin Milenan ja Davidin kanssa Blediin, mika on semmonen pikkunen turistikyla jarvenrannalla noin tunnin matkan paassa taalta. Tutustuttiin paikalliseen linnaan ja sain maistaa paikallista Crema enosaasitatoistasanaa jalkkaria; siina on kermaa, custardia, voitaikinaa ja tomusokeria, ja noin 13000 kaloria. Mutta pitihan se maistaa ko kerta paikallinen erikoisuus :P Illallinen koostukin sitten kreikkalaisesta salaatista, mika oli kovin tervetullutta vaihtelua tahan reissuruokavalioon, joka kuitenkin on ruuan puolesta painottunu tonne pasta, pizza, ranskis puolelle, valipalat sitte onneks enemman hedelmapainotteista!
Nyt kuteet, PUHTAAT SELLASET, niskaan ja kohti kaupunkia! Aamupala aika tais menna jo ohi, mutta jos lahtis brunssille ja Ipadin metsastykseen ^_^
Lauantaina tosiaan julkkisbongauksen jalkeen istuin pari tuntia junassa Salzburgiin, joka on jo ennestaan tuttu paikka kaukaa kesalta 2006. Tarkeimmat turistinahtavyydet on siis koluttu, joten niitten suhteen en ottanu mitaan paineita. Lauantaina ilma oli ihastuttava ja kavinkin pari tuntia kavelemassa kaupungilla ja istuskelemassa joen rannassa auringossa. Illalla iski sitten kunnon ukkosmyrsky, tuntu etta ikkunat hajoaa!
Mulla oli Slazburgissa ekana yona kylla mielenkiintosimmat kamppikset tahan saakka ja meinasin tukehtua pidateltyyn nauruun pari kertaa niitten edesottamuksia seuratessani. Allottavan rakastunu, just ehka parikymppinen pariskunta Englannista ja niiiiiiiiiiin nortteja kun vaan ikina voi olla; toinen opiskeli sosiaalipsykologiaa ja toisesta en paassy selville, mut ilmeisesti jotain samansuuntasta. Ja se kundi oli kun ilmetty Harry Potter silmalaseineen ja hiuksineen! Ne oli asettunu ihan kunnolla taloksi siina huoneessa ja niitten kamoja oli JOKA PAIKASSA! Ja suurinosa vaatteista ihan keskella lattiaa, alusvaatteista lahtien, tosi miellyttavaa meille muille. Niitten pakkaaminen tarkotti, etta otat rinkan, kaannat sen ylosalasin niin, et kaikki tippuu lattialle, jonka jalkeen tuijotat sita kasaa hetken, mietit mika on ehka puhasta ja tunget kaikki epamaarasessa jarjestyksessa takasin... ja jatat ne viela tarvitsemas tavarat siihen keskelle lattiaa. Niitten yhteiset keskustelut kuullosti lahinna kilpailulta siita, kumman suvussa on enemman periytyvia tappavia sairauksia. Ne tottakai nukku samassa sangyssa ja leperteli toisilleen puol yota ja luki toisilleen aaneen iltasadut. Kun se poika ajo partansa se jatti ihan normaalisti kaikki ne haituvansa sen huoneen YHTEISEEN LAVUAARIIN koska "se on jotenki tukossa eika se ime vetta niin en ma saanu niita pois".... !!!!! Ja sen reaktio sen mimmin huomautukseen koko asiasta oli etta "is it a biggie for you?".... anteeks mut mites me 3 tuntematonta ihmista jotka myos asutaan tassa samassa huoneessa.... ?! Voi tsiisus. En kasita miten ne on IKINA paassy Englannista Salzburgiin asti hengissa, saatika sitten selviavat loppureissusta. Mutta sopivatpahan taydellisesti toisilleen.
Ukkosen jalkeinen sunnuntai aamu valkeni, tai no valkeni ja valkeni, harmaana ja sateisena, joten paatin ottaa ilon irti paivittaisesta Sound of Music katselmuksesta hostellilla. Ja vaikka se on kuinka cheesy ja hontti niin onhan se aika ihku :) Sain myos ensimmaisen kerran aamupalaa (ostin all-you-can-eat aamiaisen hostellilla) joka sisalsi jogurttia ja myslia ja RUISLEIPAA!!! Olin taivaassa! Leffan jalkeen paatin uhmata pilvia ja lahtee kaupunkiin, erinomaisen huonolla menestyksella. Ehin tunnin verran pyoria ulkona kun alko sataan ja iski ihan kaamee myrsky, joka teki mun sateenvarjosta atomeita sekunnissa ja musta lapimaran samassa ajassa. No, eipa muuta kun pikakavelya takas kampille, kuumaan suihkuun ja peiton alle, koska taa ei just oo niita hetkia kun mulla kiinnostaa sairastaa! Loppupaiva menikin sitte sangyssa kirjaa lukiessa ja musiikkia kuunnellessa ja niita naita huonekavereitten kanssa latistessa. Tavallaan tylsa, mutta tavallaan myos oikein piristava paiva.
Maanantai aamu ei tuonu yhtaan parannusta asiaan, joten soin yhta ihastuttavan aamiaisen ja katoin Sound of Musicin all over again :D Mut se oli edelleen yhta hyva! Iltapaivalla olikin sitten aika hypata junaan ja siitahan se mielenkiintosta vasta tuli...
Ensinnakin, kun paasin asemalle niin semmosta junaa ei ollu, mita ma etin. No, marssin infoon kysymaan niin selvis etta joo, on se olemassa ja kun sijotun tiettyihin vaunuihin niin paasen vaihtamatta Ljubljanaan saakka, kun ne pilkkoo sen junan matkalla. No, ei muuta kun laiturille oottelemaan. Hetken paasta tulee joku kasittamaton siansaksalainen kuulutus jostain junasta jolle on tapahtunu jotain ja SIMSALABIM, mun juna katoaa niista lahtotiedoista! Ja mitaan englanninkielista tietoa ei vaan tuu, ja kello kay. Rynnistys takas infotiskille etta ANTEEKS MITA?! Joo, se sun juna on peruttu ja kaikki muut samat junat talta paivalta. Sun pitaa menna talla junallatannejasitbussillatannejasiitajunallatonnejasieltavaihtaasiihenjunaanmihinsunpitimenna. Ja sulla on 3 minuuttia aikaa. ... ... Kiitos selkeasta informaatiosta! No ei muuta ku onnea kokeilemaan ja siihen junaan minka ma ymmarsin sen ensimmaisena mainitsevan, joka tasta pikku sekaannuksesta johtuen sitten oli aivan taynna ja kaikki ihmiset oli ihan pihalla et mita tapahtuu. No, ees pain! Puolisen tuntia oltiin matkattu kohti ETELAA ja pidin itteani ihan hulluna ollessani sita mielta et sataa rantaa... no eika mita, hippasen matkaa eteenpain ni maa on valkonen... SYYSKUUSSA?! ITAVALLASSA?! Eika ees missaan kovin korkeella viela siina kohti. Siina vaiheessa selvis myos, etta Bischoshshgsfshofenissa pitaa vaihtaa bussiin, koska junat ei kulje siita eteenpain kun on satanu 30 SENTTIA LUNTA. Kasittamatonta, mutta totta. Mina ja kameramme todistimme bussimatkan aikana jo semmoset 20 senttia, ja siita paas viela melkeen kilometrin korkeemmalle, etta en ees halua tietaa miten paljon sita siella oli. Itavallan rautateille kuitenkin kiitos siita, etta kun bussi saapui lahimmalle kayttokelpoiselle asemalle, niin siella, seka seuraavalla asemalla oli junat oottamassa ja reilusti henkilokuntaa neuvomassa mihin pitaa menna. Loppujenlopuks en ollu aikataulusta Ljubljanaan paastessani kun 45min myohassa, joten hetkellisesta epatoivosta huolimatta perille selvittiin ehjana ja ilman turhaa saikkaamista :)
Maanantaina ei sitten paljon ehditykaan kun se meikalaisen saapuminen kuitenki sen verta venahti, mutta kaytiin Intialaisessa syomassa ja paivitettiin Milenan kans tarkeimmat kuulumiset. Taalla oli myos aivan saatanan kylma, joten mun on pakko ostaa jotain lampimampia vaatteita taalla ollessani. Yhet farkut, yks huppari ja kuoritakki jos jattaa kylmaks jo tassa vaiheessa, niin mitahan se lie sitten Koopenhaminassa lokakuussa...
Eilen tiistaina kavin tappamassa aikaa yhessa ostosparatiisissa tossa keskustan ulkopuolella ja koekayttamassa Ipadia ja Ipodtouchia ja alan kallistua aika vahvasti nyt sille kannalle, etta taalta mun reissuseuraan liittyy yks kappale ipadeja :) Iltapaivalla ajeltiin Milenan ja Davidin kanssa Blediin, mika on semmonen pikkunen turistikyla jarvenrannalla noin tunnin matkan paassa taalta. Tutustuttiin paikalliseen linnaan ja sain maistaa paikallista Crema enosaasitatoistasanaa jalkkaria; siina on kermaa, custardia, voitaikinaa ja tomusokeria, ja noin 13000 kaloria. Mutta pitihan se maistaa ko kerta paikallinen erikoisuus :P Illallinen koostukin sitten kreikkalaisesta salaatista, mika oli kovin tervetullutta vaihtelua tahan reissuruokavalioon, joka kuitenkin on ruuan puolesta painottunu tonne pasta, pizza, ranskis puolelle, valipalat sitte onneks enemman hedelmapainotteista!
Nyt kuteet, PUHTAAT SELLASET, niskaan ja kohti kaupunkia! Aamupala aika tais menna jo ohi, mutta jos lahtis brunssille ja Ipadin metsastykseen ^_^
Tilaa:
Kommentit (Atom)