Me!
Viimeks oon vouhottanu edessä olevasta moottoripyöräreissusta läpi Euroopan, joka nyt on ollu takanapäin jo kolmisen kuukautta ja Hangon kesäkin vetelee jo viimeisiään. Alotin kerran jo kirjottamaan siitä reissusta, mutta jonkun tuntemattoman errorin takia koko teksti muuttu käsittämättömäksi htmlkoodikoodisiansaksaksi, joten se siitä sitten. Kertailen kuitenkin jotain reissun huippukohtia, sekä hyviä että huonoja.
Reissukaverin mieliksi päätin ilmottaa meidän pihalla, kun piti nousta pyörän selkään ja lähteä kohti Vuosaaren satamaa, että mua pelottaa AIVAN. HELVETISTI! Melkonen luottamuslause kun pitäs toisen kyydissä istua seuraavat 2 viikkoa. No, pelotti tohon viereiseen liikenneympyrään saakka :) Ensimmäiset pari päivää oli toki vähän jäykkää ja kankeeta, mutta sitten siihen pyörän liikkeeseen tottu eikä sitä enää ajatellu.
Laiva oli... no, erilainen kun mihin me Itämeren risteilijät ollaan totuttu. Baarit oli ihan pieniä ja ne suljettiin puolilta öin, mutta juomat niissä oli perusristeilijään verrattaessa puoli ilmasia. Buffet oli ainoa tarjolla oleva ruoka ja melko samaa settiä kun risteilijöillä, vähän suppeempana vaan. Nälkää ei kuitenkaan tarvinnu siis nähdä.
Ensimmäisestä illasta saakka tunsin pyhää vihaa mun kenkiä kohtaan ja eräänä sadepäivänä jossain päin Itävaltaa paiskoinkin niitä pitkin huoltoaseman pihaa kunnon Pikky Myy kohtauksessa ja ilmotin jatkavani matkaa pelkissä villasukissa. Kokemuksesta voin siis kertoa, että kun maiharit kerran kastuu sisältä, ne vaan ei enää kuivu. Ei, vaikka ne ois 12 tuntia täynnä sanomalehteä tulikuuman patterin päällä. Ja kun varpaat on koko ajan ihan jäässä, on elämä muutenki aika huonosti.
Vesisade ja moottoripyöräily ei varsinaisesti oo kovin kiva yhdistelmä ja se ajaminen paskassa kelissä alkaa tympiä, paljon ja äkkiä. Mutta kun se aurinko vihdoin kaivautuu esiin sieltä pilven takaa niin kaikki huolet ja murheet unohtuu samointein ja toteet vaan, että tää on parasta mitä oot ikinä tehny.
Sadepäivän jälkeen aurinkokin näyttäyty
Ajettiin myös lumen keskellä
Navigaattori on matkalaisen paras ystävä ja navigaattorin paras ominaisuus on lyhyimmän reitin esitys. Se vie ihan uskomattomiin paikkoihin ja pienimmillekin kinttupoluille keskelle omenatarhoja, viinitiloja ja maalaiskylän mukulakivipäällysteisiä kauppatoreja.
Ylipäänsä tollasessa ns. hitaassa matkailussa nautin ehkä eniten niistä vaihtuvista maisemista, se oli reililläkin mun lempparia, vaan tuijottaa ikkunasta ulos. Mut mikä parempaa, nyt pystyit pysähtymään ja ihmettelemään aina kun jotain mielenkiintosta osu kohalle! Oli myös mahtavaa seurata itseään vihreämmän reissaajan reaktioita ja innostusta kaikesta uudesta ja erilaisesta. Ja ne Alpit, voi ne Alpit! Se on melko sanoinkuvaamatonta, kun näät ne ekaa kertaa horisontissa ihan yhtäkkiä.
Myöhästyttiin hotellista 2 kertaa, ja kummallakin kerralla ku ihmeen kaupalla päästiin kuitenkin sisään nukkumaan. Toisella kerralla onnistuttiin kaivamaan sen lafkan puhelinnumero netistä (koska meillä TIETENKÄÄN ei ollu sitä, ja se mikä oli varaustiedoissa oli väärä) ja omistaja tuli päästää meidät sisälle, otti pyörän autotalliin yöksi ja jätti meille koko hotellin yleisavaimet, että päästään hakeen kaupasta ruokaa. Toisella kerralla meitä ootti lappu ja puhelinnumero ovessa ja soitettaessa ne kerto jemmanneensa avaimen kukkapurkin taakse ja kehotti menemään sisään sivuovesta. Vaikee uskoa, että nykymaailmassakin ihmisiin vielä luotetaan noin paljon. Yhdessä guesthousessa omistajamummo ei edes ymmärtäny, että oltiin tehty varaus, eikä se ollu tullu ikinä perille, eikä se puhunu sanaakaan englantia, mut silti pärjättiin ja saatiin aamiaista oikeaan aikaan. Ihania ihmisiä!
Saksassa yks pariskunta pyysi meidät kahville keskeltä moottoritietä. Ajo vierelle ja näytti "Want some coffee?" lappua auton ikkunasta. No, lähettiinhän me ja istuttiin niiden kotona kahvin ja pullan ääressä pari tuntia. Ihan mielettömiä tyyppejä!! Lähetettiin niille kiitoksena vieraanvaraisuudesta suklaata ja viinakaapin täytettä ja just tuli kirje sieltä takaisin päin ja kutsu uudestaan kylään. :)
Kaikin puolin ehdottoman huikee reissu, joka kasvatti pyöräkuumetta ihan älytön! Ens vuonna toivottavasti uudestaan, joko kyytiläisenä tai omalla pyörällä :)
Reissun ainoa suunniteltu kohde, Auschwitz
Itävallan Lake District
Hitlerin Kotkanpesällä Baijerin huipuilla
Hissillä kuuhun!
2,2km kesäkelkkarataa edessä, VIHDOIN!!
Olihan ne poroja pienempiä, mutta vitsi kun tuli kotoisa olo
Reissun huippukohta
Pikku Myy Liechtensteinissa
