Kiireinen viikko

Mä VIHAAN tätä laitetta. En vaan saa kuvia toimimaan, niin kestäkää nyt sit pelkkää lätinää.

Oon tän viikon aikan lähteny Rotoruasta ja myös palannu sinne takaisin, tosin oikestaan vaan nukkumaan. Maanantaina hypättiin aamubussiin (aijoo, hengailin viikonvaihteen yli yhen Kanadalaisen mimmin kanssa, jos en oo maininnu. Löydettiin toisemme yhen kolmannen tahon kautta couchsurfingissa) kohteena Waitomo "Population 20. Not 20 000, just 20." ja siinä tuppukylässä olevat luolat. Kuullostaa ehk semi tylsältä - miks mönkii koko päivä luolassa kun voi maata biitsillä ja katella surffareita - mutta se on yks tän maan hypetetyimmistä matkailunähtävyyksistä niin olihan se nyt pakko käydä kattoo. Eikä siinä vielä kaikki. Ne ite luolat ei oo ees se juttu, vaan niissä luolissa asuvat madot. Kyllä, maksoin 91 taalaa + majotuksen + bussin ja kävin kattoo luolissa matoja... Onneks ne nyt kuitenkaan ei ollu mitään ihan perinteisiä kotimaisia kastematoja, vaan kiiltomatoja joita elää niis luolissa tuhansia ja miljoonia ja näyttää siltä ko olisit jossain avaruudessa keskellä tähtisumua. Siel luolassa mennään veneellä jokea pitkin ja katto on täynnä niit kiiltäviä ötököitä, joista tulee semmosta sinistä valoa ni on se aika huikee mesta. Kyseisellä $91 lipulla päästiin yhteensä kolmeen luolaan, joista kaikki on toinen toistaan isompia ja upeempia tippukiviluolia ja kahesta niissä on myös niitä matoja. Kaikissa oli myös opas mukana, joka kerto niiden luolien löytämisestä ja ylipäänsä alueen historiasta. Jos saisin tähän niit kuvia ni näyttäisin, et oli siel ihan siistiä. :)

Bussiyhteyksien takia tosiaan palasin sieltä vielä yheks yöks Rotoruaan ja keskiviikkona teinkin päiväreissun Hobbitoniin. Hobbiton on siis se paikka, missä Hobitit asuu. Se on rakennettu yksityiselle farmille 15000 lampaan keskelle ja siel on yhteensä 47 Hobittikoloa. Koko paikka rakennettiin alunperin LOTRien kuvaamista varten väliaikaisista, helposti purettavista materiaaleista, koska tekijänoikeuksien takia oli tarkotus, että kaikki LOTR lavasteet hävitetään kun kuvaukset loppuu. Hobbitonistakin osa ehittiin osa purkaa, mut sit tuli rankkasateet ja sinne ei vaan millään päästy ja osa niistä lavasteista jäi olemaan. Sen farmin omistajat alko saamaan kyselyjä, et voisko niitä hobittikoloja tulla kattomaan ja sen seurauksena alotettiin prosessi niiden säilyttämiseks ja muuttamiseks matkailukohteeks. Hyvä sinänsä, että sittenhän tehtiin elokuvat myös Hobitista ja osa lavasteista oli näin ollen jo valmiina. Tässä vaiheessa kaikki uudet ja myös olemassaolevat kolot rakennettiin pysyvistä materiaaleista ja niitä ei oo enää tarkotettu purettavaksi. Aluetta laajennetaan koko ajan ja lisätään yksityiskohtia, eli siellä ei enää näytä ihan samalta kun niissä leffoissa. Siel on myös ihan mielettömät puutarhat, joissa on oikeita ruokakasveja ja ne kaikki käytetään hyödyks alueen ravintoloissa jne. Hellyyttävä paikka ja mielenkiintosta tietoa leffojen taustoista, kannatti käydä sielläkin. Kamerassa on karsimisen jälkeen vielä 100 kuvaa Hobbitonista, mutta plataan niihin myöhemmin.

Hobbitonin jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa etelämmäksi ja tulin siis keskiviikkona Taupoon, jossa oon edelleen huomiseen saakka. Torstaina oli maailman eniten jännittävä päivä, kävin laskuvarjohyppäämässä!!! Tandemhyppy 15000 jalan korkeudesta kirkkaan pinkistä lentokoneesta krapulaisen kiwin kanssa kevensi pankkitiliä aika lailla, mutta oli parasta mitä oon koskaan tehny. Harkitsin vakavasti tänne jäämistä ja koko lopun reissubudjetin kuluttamista laskuvarjohyppyihi! Ennen ku sain ne hyppyvarusteet päälle, olin niin hermona et en oo varmaan ollu ikinä, mut heti ko alko tapahtuu ni kummasti sitä vaan rauhottu.. Ei muuta ko koneeseen ja kohti korkeuksia. Nousu kesti noin 20min, jonka aikana 12000 jalan kohalla heitettiin pari tyyppiä ulos koneesta ja jatkettiin matkaa. Loppunousun aikana joutu käyttää myös happinaamaria, kai se menee niin nopeesti et ilmanpaine ei ehi tasaantua yhtään. Oikeessa korkeudessa vaan luukku auki ja yhtäkkii istuinki siin reunalla jalat koneesta ulkona. Se tilanne menee vaan niin nopeesti ettei siinä kohti enää tajuu eikä ehi pelätä. Minuutin vapaapudotuksen ja reilu 6 minuutin liitelyn jälkeen oltiin taas vakaasti maanpinnalla ja olin lähös heti uudestaan. Tästä prosessista on myös olemassa sekä kuva, että videomateriaalia eli todisteet löytyy!

Jotta elämä ei ois viikonloppua kohden kääntyny liian tylsäks kävin vielä perjantai aamuna heittää parinkymmenkilsan vaelluksen Mordorissa Mount Doomin rinteillä ja nyt on vähän reidet hellänä. Korkeuseroa on reitin korkeimman ja matalimman kohan välillä n. 1,2km, että joutu siellä vähän kiipeemään. Mukava auringonpaiste ja aukko otsonikerroksessa vielä takas sen, ettei vilu päässy yllättämään. Maisemat oli kohallaan ja keli kaikin puolin täydellinene lie i ollenkaan hullumpi reissu. Vaellusmaastot Eteläsaarella senku paranee ni nyt on tulikoe suoritettu ja uskaltaa lähtee siellä jatkamaan.

Tänään on ollu sadepäivä ja sen johdosta ehkä ansaittu en-tee-mitään-päivä. Huomenna jatkuu matka kohti Pohjoissaaren viimeistä etappia ja maan pääkaupunkia Wellingtonia.