Melbournen kentällä meitä oli vastassa R. Saksasta ja Apexin toimistolla meitä ootteli ryhmämme neljäs jäsen, Hyundai Elantra, joka tulis kuljettamaan meitä ympäriinsä seuraavan viikon. Oikein näpsäkkä menopeli ja kieltämättä uljasta valkoista ratsuani ei tullu ikävä.
Nää hahmot, joiden kanssa Roadtripille lähdettiin, löyty siis Couchsurfingin kautta. Couchsurfing on sosiaalinen media, jossa ihmiset voi tarjota maksutonta majoitusta sitä etsiville reissaajille ja oppia samalla tuntemaan uusia kulttuureita ja saamasn ystäviä kaikkialta maailmasta. Couchsurfingiin liittyminen ei velvoita tarjoamaan majoitusta kenellekään vaan kontakteja voi luoda muillakin tavoin. Monilla paikkakunnilla paikalliset aktiivit järjestävät viikottaisia tai kuukausittaisia tapaamisia ja aktiiviset reissaajat etsii siellä paikallisoppaita tai reissuseuraa muuten vaan. Näin mekin siis päädyttiin yksiin: A. suunnitteli roadtrippiä ja etsi reissuseuraa, päivämäärät ja reitti kuullosti just sitä mitä mäki halusin nähä, vastasin A:lle ja voila, pari viikkoa myöhemmin oltiin tien päällä!
Eka päivänä ajeltiin tutkimassa The Crampians National Parkia, mikä oon muutaman tunnin päässä Melbournesta. Osa suosituimmista paikoista puistossa oli suljettu, koska siellä oli riehunu valtava metsäpalo alkuvuodesta. Hienoja maisemia ja paljon eläimiä kuitenkin nähtiin. Eka yö vietettiin Dimboola nimisessä "kylässä" niin keskellä ei mitään, et en ymmärrä miten A. edes ikinä oli löytäny sitä hotellia. Lähialueen ns. nähtävyydet koostu kahdesta kansallispuistosta, joiden nimet oli osuvasti Suuri autiomaa ja Pieni autiomaa... Se hotelli on perustettu vuonna 1924 ja oli kyllä melkonen kummitustalo ja oltiin varmoja, ettei herätä enää seuraavana aamuna vaan joku on tappanu ja silponu meät. Se oli ku mistäkin kauhuleffasta ja en muista koska oisin tuntenu itteni niin muukalaiseks ko siellä ko astuttiin sisään paikallispubiin, jossa hotellin respakin oli. Ne ihmiset ei varmaan oo nähny ulkopaikkakuntalaisia vuosiin, saati ulkomaalaisia. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. :)
Seuraava etappi oli Barossa Valley viinitiloineen, jossa vietettiinkin muutama yö paikallisiin tuotteisiin tutustuen, mutta siitä lisää erikseen. Sieltä matka jatku kohti Adelaidea, joka ei ollu mitenkään erikoisen kiinnostava kaupunki. Keskusta on kiva sekotus uusia ja vanhoja rakennuksia, mutta ei siellä muuten hirveesti oo mielestäni nähtävää. Me varattiinkin hostelli Port Adelaiden puolelta, mikä on siis kaupungin satama-alue vähän kauempana keskustasta ja oikein viehättävä paikka.
Hostellissa oli joku ihan täys idiootti töissä kun mentiin ja saatiin huone, mikä oli muuten jo täynnä ja jossa kahesta meän sängystä puuttu patjat... Respakko laskutti meitä tullessa puolet kokonaishinnasta kun omien sanojensa mukaan hän oli laskuttanut jo puolet luottokortilta, luottokorttikuittia kuitenkaan ei ikinä saatu ja pelkkä käteiskuitin kirjottaminenkin tuntu olevan ongelma. Yritettiin kysyä, että miten päästään helpoiten kaupunkiin ja mitä se suunnilleen maksaa niin ei saatu oikeen mitään vastausta. Astiat piti vuokrata ja hän ois halunnu antaa meille vaan yhet astiat jaettavaksi... Samaten avaimia saatiin vaan yks, vaikka luonnollisesti jokaiselle huoneessa majoittujalle on olemassa oma avain... Tässä vaiheessa sit osu omistaja paikalle vähän paikkailemaan tilannetta, vaihtamaan meän huoneen ja tarkistamaan et onhan kaikki kunnossa ja saatiin kaikki tarvittava paikallisinfo kysymättäkin. Vasta myöhemmin ruvettiin miettimään sitä koko laskutushommaa ja respassa sitä selviteltyä kävikin ilmi, että se samainen respakko oli jo laskuttanu mun kortilta koko majotuksen ja näin ollen siis peri meiltä tullessa liikaa rahaa. Ei millään eka suostunu ymmärtämään eikä myöntämään asiaa, eikä mitään anteekspyyntöön viittaavaakaan tullu hänen suustaan. Omistajat oli onneks paikalla ja oli ihan hirmu pahoillaan ja hyvitteli kyllä kaikin keinoin; saatiin pullo viiniä, myöhänen check-out, ylimäärästä nettiaikaa jne. Ja aivan varmasti se respakko sai kuulla kunniansa jälkeenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti