Ohhoh onpahan tullu vietettyä pitkään hiljaiseloa. Aikanaan Queenstownista lähdön jälkeen tietoliikenneyhteydet ei varsinaisesti ollu mun puolella Lake Tekapolla eikä Mount Cookilla, joten en paljo päässy käsiks Internetin ihmeelliseen maailmaan. Tekapo oli niin sininen kun kaikissa postikorteissa näyttää ja Mount Cook lumihuippuineen toi mieleen Alppimaisemat. Tuli suoritettua reissun vikat patikoinnit, kävin bongailemassa tähtiä maailman kirkkaimalta tähtitaivaalta ja tein en-mitään. Jos kauppaan kävelee hostellilta 10min suuntaansa, kylässä on tasan yks kauppa ja kaks kuppilaa, ja onnistuu silti käyttämään reissuun 5 tuntia, on se mielstäni ihan hyvä suoritus.
Vikat päivät Uudessa-Seelannissa asuin ystäväni luona Christchurchissa ja oli nastaa olla välillä poissa hostelleista ja tavata joku, jonka kanssa ehkä on muutakin puhuttavaa kun vaan ne perinteiset "mistä oot, mihin oot menossa, kauan oot reissannu" hostellikeskustelut. Christchurch on edelleen niiden muutaman vuoden takaisten maanjäristysten jälkeen aika huonona, eikä sillä matkailijan näkökulmasta oo hirveesti tarjottavaa. Tuli vähän surullinen olo siellä runnellussa kaupungissa yksin haahuillessa. Valitsin kyllä huonoimmat kohteet ekaks ja vikaks Uudessa-Seelannissa, koska en pitäny ensivaikutelmasta ja lähtövaikuteakin oli vähän apea... Olin siis enemmän kun valmis lentämään Australiaan!
Ainiin taisin mainita edellisessä postauksessa jotain jostain tulossa olevasta aktiviteetista ja ei, sykloonit ja hirmumyrskyt ei sotkenu sitä. Kävin siis riversurfaamassa. Aktiviteetillä ei varsinaisesti oo mitään tekemistä surffaamisen kanssa ja joki on melko vähättelevä kuvaus sille villivirralle mikä meitä odotti. Riversurffauksessa siis vedetään märkäpuku niskaan, kypärä päähän ja hypätään koskeen uimaan. Koskenlaskua uiden siis. On kahta vaihtoehtoa; voit laskea sitä koskea bodyboardin kanssa, jolloin se väline sentään viittaa surffaukseen. Tai voit ottaa frogzin avuks. Frogz on eräänlainen pulkka/kelkka/kelluva asia, joka on muotoiltu sopivaks, jotta sen päällä on helppo ylävartalon maata ja jossa on kahvat mistä pitää kiinni. Siinä pysyy uskoakseni helpommin kyydissä kun pelkässä bodyboardissa ja se on massiivisempi ja siten suojaa enemmän, mutta se on myös hankalampi hallita ja ohjata kun virta kuljettaa sua ihan minne huvittaa.
Ihastuttava jokemme Roaring Meg piti sisällään kolme 3+ luokan koskea (ensimmäinen niistä oli nimetty herttasesti Man Eater:iks että hei onnea matkaan vaan) ja yhteensä laskettiin 5,5km alajuoksulle päin. Rankkaa, fyysistä, jännittävää ja hauskaa. Ehottoman kiva kokemus, mutta ei musta kyllä harrastajaa tuu :) Oon entistä enemmän meri-ihmisiä, makee vesi on ihan ok kun se on pullossa tai tulee hanasta mun vesilasiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti