lauantai 17. syyskuuta 2011

The hills are alive, with the sound of music...

Current location; Salzburg, Austria

So where was I... ainiin Interlakenissa. Se on söötti pieni kylä vuorten keskellä, kahen järven välissä, mutta ei tosiaan halunnu näyttää mulle parhainta puoltaan vaan pilvet peitti tehokkaasti kaikki olemassaolevat maisemat koko sen päivän mitä siellä vietin. Pieni pettymys, mutta minkäs teet. Sveitsi myös kävi sikamaisen kalliiks mun budjetille, joten säästävänä tyttönä söin sitten 2 päivää hostellin keittiössä valmistamaani vihannespussikeittoa ja sämpylää kalkkunaleikkeleellä. Ja jotain "snackpearls" juttuja mitä pysty laittaan sen keiton sekaan... ei maistunu miltää, oli jotain upporasvassa paistettuja taikinapalloja :D Mutta korvaukseks käytin 10euroa käsintehtyihin suklaisiin :D Että se siitä säästämisestä sitten.. mut niit on vieläki jäljellä enemmän mitä niist on syöty! ^__^
Hostelli Interlakenissa oli anyway ihan kiva, ja niil oli ihan mieletön relax-huone, mikä oli vaan täynnä riippumattoja!!

Interlakenin jälkeen torstaina oli vuorossa Innsbruck, jonne oon halunnu viimeset 9 vuotta, joten se oli vähän niinkun dream come true :) Ensimmäisen kerran oikestaan koko reissulla meinas juurikin se sijainti vähän vastustaa ja hermot meinas loppua kesken. Ensinnäkin, ilmeisesti Itävallan pankkiautomaatit EI ymmärrä, että masterissa voi olla myös pankkikortin puoli ja että kaikki välttämättä EI halua nostaa käteistä luotolta... Toisekseen, juna-aseman turisti-infon ystävällisen näkönen vanha setä löi luukun kiinni KESKEN MUN AVUNPYYTÄMISTÄ ja läjäytti siihen luukkuun CLOSED lapun. MITÄ HELVETTIÄ?!?! Kiitti asiakaspalvelusta. Kolmanneks, suunnistus ohjeet bussipysäkille, mistä pääsee hostellille, ei taas ollu IHAN ajantasalla, joten jouduin pyöriin pari kertaa ympyrää ennenku löysin ees sinnepäinkään suuntaan. Busseille näillä seuduin kuitenkin kiitokset siitä, että niissä on sekä kuulutukset, että näytöt, mitkä kertoo minkäniminen pysäkki on seuraavaks tulossa, ettet vaan hölmönä turistina ajele onnes ohi.

Ilta oli jo suht pitkällä (joo, täällä mennään nukkumaan kymmeneltä) kun pääsin hostellille, joten kävin vaan viereisessä ravintolassa syömässä maailman isoimman salaatin. Mennessäni sinne... missään ei ollu ristinsielua, henkilökuntaa kyllä kymmenittäin. Sit yhtäkkiä, ihan tyhjästä, alkaa sisään lappaa bussilasteittain mummoja ja vaareja ja niitä on JOKA PAIKASSA. Ja ilmeisesti yks jos toinenkin kuulolaite oli epäkunnossa, niin hirvee mekkala niistä lähti. Jälkikäteen viisastuin sitten siitä, että kyseisessä ravintolassa järjestetään päivittäin joku perinteinen Tirolilainen ilta, jodlauksineen kaikkineen, ja ne mummot tuli kaikki kattoon sitä. Se lienee siis Golden Roofin jälkeen koko kylän tärkein nähtävyys.

Torstai aamuna oli taas patikkareissun vuoro ja tällä kertaa muistin aurinkorasvan, joten en polttanu enää uudestaan olkapäitäni. JES! Alueen "erinomaisesti merkityillä patikkareiteillä" oli alussa tasan yks kyltti, ja sen jälkeen kun tuli risteys missä oli 5 haaraa, ei ainoassakaan lukenu yhtään mitään, että yrittäppä siinä sitte löytää itteäs miellyttävä suunta. No, loppuviimein pääsin kuitenkin ylös Hungerburgille, niinkun oli tarkotuskin ja olihan sieltä ihan komiat maisemat kaupungin yli, kuiten parisataa metriä korkeemmalla oltiin. Koska oon jotenki totaalisesti nyt hurahtanu tohon haikkaamiseen, niin jatkoin sitten vielä reippaana semmoset 40min ja pari sataa metriä lisää ylöspäin, kävin omppumehulla ja silittämässä lehmiä ja sitten hipsin takasin Hungerburgille. Alaspäin kulkeminen ei oo kuitenkaan mun suosikkeja, joten olin vähän turisti ja tulin loppumatkan semmosella näköalajunalla alas, mutta kokemus sekin :) Iltapäivä kulu vanhaa kaupunkia eestaas tallaillen, ja nimenomaan eestaas, on se sen verran pieni ettei siihen puolta tuntia enempää saa kulutettua. Luuhasin tunnin myös yhellä ostarilla aikaa kuluttaakseni, ja silti ilta vaan jatku ja jatku ja jatku ja meinasin kuolla tylsyyteen! Ensimmäisen kerran iski se "vitsi ko ois kotona" fiilis ja toivon etten tapaa sitä ihan hetkeen uudestaan. Mutta kieltämättä se herätti ajatuksen, että joskohan mun pitäs koluta vähän Ljubljanan elektroniikkaliikkeitä ja hankkia vastaavien iltojen pelastukseks jonkunnäkönen wifi-laite... we´ll see.

Tänään bongasin reissun ekan julkkiksen!! Tai siis... en mä sitäkään eka tunnistanu, että onhan noita saattanu muutenki tulla vastaan. No kuitenkin, koska oon vannoutunu talviurheiluHARRASTAJA ja fani (:DDDDD) niin kävin tottakai paikan päällä ollessani tutustumassa Bergiselin mäkitorniin, joka on siis yks mäkiviikon hyppypaikoista. JA mun kans samaan aikaan hississä oli Thomas Morgenstern, joka on siis vaan vaatimattomasti tällä hetkellä maailman paras mäkihyppääjä! Mutta heräsin tähän tosiasiaan vasta toki siinä vaiheessa, kun lähtiessä näin sen kuvan semmosen gallerian seinällä. Ihmettelin vaan et mikähän tyyppi se on ko kaikki juttelee sille ja ottaa siit kuvia kesken sen harjotusten... Oli jokatapauksessa ihan metka kiikkua sinne torniin ja nähdä kun ne harjotteli. Mun kans samoja aikoja siinä liikku semmonen saksalainen mummoryhmä ja niillä oli opasmukana, ja pysyin jopa aika hyvin mukana kaikessa mitä se niille kerto. Sieltäkin oli oikein mainiot näköalan yli Innsbruckin ja kaikin puolin mahtisjuttu. Mutta sanottakoon, että ihan helpolla meikää ei kyllä sukset jalassa sais semmosesta hökötyksestä tuleen alas!

Iltapäivällä junailin Salzburgiin ja täällä vietän aikaa maanantaihin, jollon matka jatkuu ihanan Milenan luo Ljubljanaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti