sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Paluu Itävaltaan, ei lunta näkyvissä

Paluu sivistykseen
Current location: jossain Budapestin ja Wienin välissä

Keskiviikkoon kuitenkin palatakseni, sain brunssini ja maailman parasta jäätelöä Cacaossa. Sain myös täydennettyä kirjavarastoani, kun kotoa mukaan otetut opukset yksinkertasesti loppu kesken ja vihdoin löyty varteenotettava tarjonta englanninkielisiä vaihtoehtoja. Keskiviikko iltapäivänä niin ikään i-perhe sai uudeksi jäsenekseen iPad 2sen harmaalla smartcoverilla, joten kyllä nyt kelpaa :) Hostellit on laajalti siirtyny langattomien nettien käyttäjiksi, joten hostellin koneelle pääsy on aina vähän niin ja näin: sattumanvaraista ja kallista. Vielä on vähän hakemista tän masiinan kans, mut päivä päivältä tullaan paremmin juttuun :)

Milena sai iloksemme torstain vapaata, joten lkämpillä korkattiinkin pullo punkkua ennen uloslähtöä. Käytiin syömässä ihan huippuhyvässä meksikolaisessa, johon tutustuin jo viime visiitillä, ja tottakai myös Margaritat kuulu asiaan. Ei kuitenkaan jaksettu yöhön asti hillua, kun oli torstai aamulle jo suunnitelmia ja tää reissaajan unirytmi ei varsinaisesti sisällä yövalvomisia.

Torstai toi tullessaan reissun Soca Valleyhin, johon viimeks ei ehditty, kattomaan maailman ehkä kirkkaimman turkoosia jokea. Pari tuntia kun ajeltiin semmosia oksennusrefleksinaikaansaavia mutkamäkiteitä, oltiin vihdoin perillä ja olihan se aika silmiinpistävä väriläikkä siellä vuorten ja peltojen keskellä. Samanvärinen ko meri jossain Aasian paratiisirannoilla. Käytiin "aamiaisella" Kobarid nimisessä pikkukylässä ja haettiin turisti... ei vaan MATKAILU-infosta opastusta loppupäivään :P ja saatiin kartta semmoselle kävelyreitille, mikä johti yhdelle vesiputoukselle. Matkalla oli huikasevia näköaloja, vaikka kovin korkeella ei tällä kertaa oltu, ensimmäisen maailmansodan aikasia bunkkereita, riippusilta ja aivan mieletön joki/puro, jonka lähteenä se vesiputous oli. Se oli kun paraskin tropiikki! Enpä ois ikinä uskonu, että tommonen pikkunen, melko tuntematon valtio ko Slovenia voi tarjota niin paljon kaikkia siistejä juttuja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille! Retkellä vierähtikin melkolailla koko päivä ja palatessa käytiin vaan syömässä ja oli pakko suunnata pakkaamaan. Erityisen vaikutuksen meän illallispaikassa muhun teki se, et niitten englannin kielinen lista oli monen annoksen verran suppeempi kun niiden oikee lista. :D. Kiitos vaan tästä asiakaspalvelusta taas...

Perjantaina oli sitten vuorossa 9 tunnin junamatka Budapestiin, joka tuli yllärilisänä matkareitille. Tarkotus oli suunnata Villen luo Itävallan Graziin, mutta aikataulut ei sopinu kohdalleen ja se jäi valitettavasti tällä reissulla välistä. No, ilmeisesti mun hyvä onni julkisenliikenteen kanssa sit tosiaan päätty sinne Itävaltaan, nimittäin keskellä ei mitään, jollain pienellä asemalla, se juna vaan lakkas liikkumasta... KOLMEKS TUNNIKS!!! Kahen tunnin jälkeen mun hyttikaveri (tosi monissa junissa täällä on semmoset kuuden hengen kopit) sai vihdoin selville, että meidän edessä on tapahtunu joku onnettomuus, jota selvitellään ja ei tiedetä koska matka jatkuu, mut ennemmin tai myöhemmin kuitenki junalla. Informaatio on siis yhtä tehokasta kun VRllä konsanaan. Mutta luojalle kiitos kuitenkin siitä, että oltiin siinä odottavassa junassa eikä siinä onnettomuusversiossa, tosin muöle ei edelleenkään oo selvinny et mitä siel ees oli tapahtunu ja kuinka pahasti oli käyny. Saapuminen Budapestiin oli siis lähdempänä yhdeksää ku kuutta, joten pelkkää hyvää tsägää et päätin loppujenlopuks varata hostellin valmiiks edellispäivänä. Budapest siihen aikasn illasta kahen repun kanssa tietämättä mistään mitään ei kuullosta just mun lempparipaikalta. Se mun hyttikaveri Eva tuli myös Budapestiin tätinsä luo, joka oli tosi ystävällinen ja tarjos mulle taksikyydin ihan mun hostellin nurkalle, kun ne oli ite menossa siihen samaan suuntaan ja ei ees ottanu mitään korvausta siitä. Vältin siis metroseikkailutkin ja pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille. Maailmasta löytyy toisinaan melko hyviä tyyppejä :)

Lauantai oli tiukkaa sightseeingiä koko päivä ja epähuomiossa tuli otettua myös semmonen seitinohut ranskalaistyyppinen iltapäiväkänni, kun kävin Budan linnan viinikellarissa maisteleen vähän Unkarin viinitarhojen tuotoksia :P annokset ei ollu ehkä ihan oikeaoppisen maistelukokosia, eikä siellä todellakaan syljetty :P mut oli kyllä mielenkiintonen kokemus ja opin tosi paljon Unkarin viinihistoriasta ja tuotannosta ylipäänsä. Oon myös todennu, et päivässä mulla riittää vaan tietty määrä mielenkiintoa nähtävyyksille, joten erilainen iltapäivä piristi kummasti. Mutta eikait sitä joka ikistä kuuluisaa tönöä tarvi nähäkään, kuhan näkee ne mitkä itteä kiinnostaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti