Saksaa valloittamassa!
Keskiviikko aamuna oli vielä viimeset hetket Wienissä ja käytin ne käveleksimällä ympäri Scholss Schönbrunnin puutarhoja, eräänlainen pienoisversio Versaillesista. Siellä mua vastaan tuli yhtäkkiä STRUTSI, vähänkö pelästyin. Tai en tiiä oliks se emu, iso ko mikä kuitenki, se oli kait karannu :P Siel ois ollu myös suht iso eläintarha, mut mun tuurilla kaikki siistit otukset ois taas ollu Madagascarmaisesti "lomalla maaseudulla"... Bongasin aidan läpi kuitenki sarvikuonon, eikä se näyttäny kovin onnelliselta ko ei sillä ollu ketään kaveria, et ehkä mulle ois vaan tullu siellä paha mieli.
Junamatka Muncheniin kesti nelisen tuntia ja juna oli aika täynnä, mut löysin kuitenki istumapaikan muutaman vaihtamisen jälkeen. Eipähän tuo ihme, kyllä nuo festit tuntuu vetävän porukkaa. Asemalla mun couchsurfing host Jacqui oli vastassa, joten ei tarvinnu yksin pähkäillä, että mitäs sitten. Kovin mieluusti oisin vieny tavarat kämpille niitten ympäri kaupunkia raahaamisen sijaan, mutta rouvapa oli eri mieltä, ensin syömään. Ensimmäiset 2 ravintolaa mihin se halus mut viedä, oli kiinni. Seuraavat 2 oli liian kalliita hänelle. Joten loppujen lopuks palattiin melkein lähtöruutuun ja mentiin yhteen italialaiseen - sen jälkeen kun olin noin 4 kertaa sanonu et ihan mitä vaanvoidaan syödä mut ei italialaista... Ihan nappiin siis! Sielt sai kuitenki ihan hyviä salaatteja, joten vältyin ainaiselta pizzalta ja pastalta. Kun vihdoin saavuttiin asunnolle, kello olikin jo jotain 10 ja olin ihan rättipoikkiväsyny, mutta rouva päätti kuitenkin höpöttää ja pitää mulle seuraa pari tuntia. Täytyy kyl sanoo, et pikkusen meinas alkaa kypsyttään. Varinkin kun keskustelun kulku on enimmäkseen sitä että hän puhuu - usein myös mun päälle - ja mä kuuntelen. Mutta nielin ärsytykseni, koska toi oli ehkä mun ainut sauma päästä koko Oktoberfesteille. Ja eipä siinä, sain mä samalla ohjeita miten löydän minnekin ja pari karttaa lainaksi.
Torstai oli sit all about Oktoberfest! Krysta, jonka tapasin Roomassa oli kaverinsa Grahamin kanssa myös tuolla ja tavattiin brunssin merkeissä kaupungilla puolilta päivin ja sen jälkeen suunnattiin teltoille. Söin parasta tomaattikeittoa ikinä!
Se ite festivaalialue on parin metropysäkin päässä keskustasta, vartin ehkä kävelis, ja se on aika jäätävän kokonen. Pelkästään niitä massiivisia oluttelttoja on.... kai 14?! Ja sit väleissä on ruokakojuja ja matkamuistoja ja kansallispukuja ja huvipuistolaitteita. Tavattiin heti alueelle mennessä pari kanadalaista kundia, jotka on Krystan ja Dow'n kanssa samalla contiki tourilla ja hengailtiin sit koko päivä porukassa. Alotettiin päivä kahella käsittämättömän huikeella vuoristoradalla, mistä en vaan voi käsittää et ne on jotain rekoilla siirrettäviä härveleitä, kyllä siinä lintsit ja särkänniemet jäi samantien jalkoihin. Olo oli niitten jälkeen jokseenki hutera ja todettiin, että eihän se muulla tasotu ko oluella ja sitä vartenhan siellä oltiin :) Alkuun olin hiukka skeptinen sen suhteen, miten mun makuaisti tulis sen kyseisen tuotteen kanssa toimeen, mutta ne oli ko vanhoja ystäviä! Olihan se litran kolpakko, mikä siihen pöytään ladattiin aika massiivinen, mutta oli sen tasokin aika kaukana noista kotimaisista litkuista. Siis hyvää! :) ja kyytipojaks pretzeleitä!
Se teltta, missä oltiin oli illaks totaalisen täyteen varattu, joten saatiin aikaraja, että kauan saadaan olla siinä pöydässä. No, varaus saapui ja siirryttiin viereiseen tyhjään pöytään, jonka varannee tyypit ei loppupeleissä ikinä ilmaantunu ja saatiin pitää se! Meidän seuraan liitty 3 mimmiä Stuttgartista ja yks 50+ pariskunta jostain Bavarian maaseudulta ja oli ihan älyttömän hauskaa. Ne käänsi meille ruokalistoja ja suositteli kaikkia perinteisiä annoksia ja opetti meille juomalauluja :) Söytiinki Krystan kans jotain ihan sikahyvää juustomössöä, kun ne tytöt käski kokeilla, obranza tai joku vastaava se oli, ihan ko muistaisin :P Joskus ennen kymmentä tuli toleranssi täyteen ja suunnaattiin yöpaikkojamme kohti, kohan siinä nelisen kolpakkoa kerkis upottaan... Eli 4 litraa.... 6,2%.... onpa jännä et eksyin kotimatkalla :D tosin, suurimman syyn väitän silti olevan sen, että pimeessä suunnistaminen on vähän eri ko päivällä, ja että en ollu ikinä kulkenu kyseistä reittiä kyseiselle ratikkapysäkille millä en ollu ikinä jääny pois. Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja säästyinpähän tädin tarinoilta :P
Tän viikon edesottamusten seurauksena mun suusta lähtee nahka ja mun oikee käsi on peukalon ja etusormen välistä kosketusarka. Ensimmäinen johtuu niistä fireshoteista ja jälkimmäinen niistä painavists olutkolpakoista. Odotan jännityksellä, mitä vikaa mussa on Berliinissä vietetynviikonlopun jälkeen :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti