tiistai 13. syyskuuta 2011

Sveitsi

Heipahei!

Kaytan parhaillaan maailman kaikkien aikojen oudointa nappista, joten en osaa teha hymioita enka mitaan muitakaan erikoismerkkeja... en ees viivoja... mut ehka tast selvitaan!

Firenzessa vierahti aika mukavasti vaan haahuillen ja paikkoja katellen, alko kulttuuri kieltamatta jo vahan kyllastyttaa. Sielta mainitsemaltani torilta tai markkinoilta tai miltalie tarttu mukaan sitten sattumalta kaks laukkua... ups. Tapasin siella ihan mahtavii tyyppeja myos, ja vikana iltana kaytiin porukalla syomassa ja saatiin puhuttua itellemme ilmaset kuoharit alkuun ja jalkkariks limoncellot! Soin siella myos oikeeta Italialaista tiramisua ja kyllahan se nyt oli niin hyvaa et melkeen paas itku!

Firenzen jalkeen oli vuorossa Cinque Terre ja Riomaggioren kyla, merenrannassa luonnonhelmassa ja yks kiehtovimpia paikkoja missa oon kayny tahan saakka. 400 metriset, viinikoynnoksia kasvavat kalliot laskee suoraan mereen ja ne kylat on tokitty vaan sinne valiin niin, etta ne just ja just pysyy siina kalliossa kiinni. Kaikki ne kylat, yhteensa 5 melko samanlaista, koostuu lahinna yhdesta paakadusta, ja sitten hillittomasta maarasta rappuja ja pienia kujia sen kummallakin puolen, ja parkkipaikasta siella kylan paalla. Cinque Terrella kavin myos elamani ekaa kertaa kunnolla patikoimassa, semmosen reippaan 10km yli 30 asteen helteessa ja taydessa auringonpaisteessa. Jalat huuti hoosiannaa kun paasin takas kampille, mutta oli se sen arvosta. Ei semmosia mestoja naa kylla muualla! Cinque Terrelta ei loytyny kavereita samalla tavalla, mut ei se haitannu, oli kivaa ja virkistavaa olla valilla itekseenkin!

Tuo olikin sitten viimenen pysakki Italian puolella ja sunnuntaina kaytin koko paivan matkatakseni Sveitsiin ja sellaseen paikkaan kun Zermatt. Mutta siita lisaa ens kerralla. Zermatt on jo taaksejaanytta elamaa ja tan hetken sijainti on Interlaken, jota lahden nyt tutkimaan ennen pimean tuloa!

HEP!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti